|
Tämä on eräänlainen blogi johon tulee kirjoiteltua kaikena maailman soopaa...Juttuihin ei kannata suhtautua kovin vakavasti=) Uusin "uutinen" on ylimpänä, koska eräs teininörtti Hyvinkäältä tahtoo niin... 28.8.2010 Elokuuta viedään... Jaahas, mitäs tässä on puuhailtu edellinen pari kuukautta. Aikamoista haipakkaa on taas tuntunut kesä olevan vaikka muka rennosti oltais muka otettu. Käytiin viettämässä koirallinen juhannus Loviisassa ydinvoimalan parakkialueella samalla tuli kovasti oppia Bart Bellon nimiseltä sedältä. Muutenkin oli oikein mukava juhannus. Kiitos Silverille ja apujoukoille järjestämisestä! Lehtimäellä vierähti heinäkuussa viikko. Isäntä nousi/nostettiin maalimies kakkoselle, joten onneva insinöörille! Allekirjoittanut vietti viikon lomailijana kierrellen ja kaarrellen siellä täällä. Tuli jauhettua vanhojen tuttujen kanssa elämää tärkeämpiä juttuja ja uusien tuttavuuksien kanssa pelastettiin maailmaa kuten tapoihin kuuluu=) Ehkä sitä kuitenkin ensi vuonna voisi lähteä katsomaan tilannetta uudestaan vaikka tänä kesänä tuli sanottua ettei taida tätä ämmää ensi kesänä näkyä. Onneksi on pitkä talvi tulossa niin ehtii miettiä moneen kertaan ja vaihtaan mielipidettä useammin kuin sukkia. Saatiin tarhat pystyteltyä koirille, 3 rakennettiin naapureiden sekä ohikulkijoiden iloksi. Koirat ovat sopeutuneet yllättävän hyvin olemaan ulkona, ei niitä siellä 24/7 pidetä. Yöksi pääsevät sisälle ja päivälläkin huonon sään vallitessa... Pepposta on nyt pikkuisen treenailtu ja se osoittaa olevansa ihan lahjakas pieni koiranalku. Hampaat tuntuvat hetkittäin vaivaavan, joten rätti, patukka ym leikit joissa hamuaa lelua takahampaisiin on jätetty suosiolla pois. Pallolla leikitään jos leikitään. Puruissa muutaman kerran ollaan käytetty tyynyä ja yhtä persiilleen mennyttä treeniä lukuunottamatta koira on purrut ihan hyvin siihen. Nyt annetaan kasvaa henkisesti pienen koiran ja kokeillaan sitten uudestaan onneamme suojelun saralle, ehkä. Metsäjälkikoira siitä ainakin tulee=) Lokakuussa pidetään sitten perinteikäs Kultapapuleiri sekä D-pentujen kokoontumisajot. Sitä odotellesa käydään ensiksi seuraamassa hienosti toimivia susikoiria Leppävirralla (SPL suojelu SM:t) ja jotenkin toimivia muita rotuja Hämeenlinnassa(IPO MM:t) sekä vietetään muutenkin suht liikkuvaista elämää seuraavat viikonloput...Ehtiihän sitä sitten jouluna levätä=) Paljon onnea Pikkikselle ja Tiinalle noususta agiliidossa kolmosiin. Nopea on ollut tahti...tai siltä se ainakin laiskasta ihmisestä tuntuu=)!! Tsemppiä jatkoon!! Eipä nyt tule tarinaa enempää, joten syysterveisiä vain tutuille! -T- 21.6.2010 kesä on täällä taas Kesä ja käärmeet, ne tuntuvat olevan täälläpäin semmoinen yhtälö jota ei voi välttää. Pitkään menikin etten moista lieroa lenkkeillessä tavannut, mutta nyt on korkattu jo useampi kyybongaus. Isäntäkin nähnyt nyt sitten sen elävän ja kuolleen kyyn. Liikunta siis kannattaa kun tulee tehtyä luonto bongauksia samalla=) En kyllä mielelläni noita kyitä tuolta metsiköstä bongailisi, mutta minkäs sille vainoharhaiselle maahan tuijottamiselleen voi... Pepponen, tuo puolisuuta hampaita poistoon lähtenyt kiharakarvainen kaunotar...Se on herännyt eloon, se saalistaa, se puree, se on lähes erikoira kuin ennen hampaiden poistoa. Ruoka maistuu, jopa jäljeltä. Nyt on ilo tehdä sen kanssa hommia vaikka välillä meinaa ohjaaja tehdä sen klassisen virheen: vaatia liikaa=) Ai minä muka semmosta, en tietenkään...Hupsista ja taas se tehtiin. Toistaiseksi suhteenpaikkaus on onnistunut vaikka varmasti on jättänyt jälkensä nuo ohjaajan mokat. Ei Pepposesta ohjaajakovaa koiraa kuitenkaan leikkauspöydältä tullut takaisin. Se olisi jo ollut liikaa pyydetty. Tällä hetkellä siis tulevaisuus näyttää aavistuksen paremmalta mitä vielä kuukausi takaperin. Juhannus lähenee...Samoin Lehtimäen leiri. Ryhmän valinta on vain vielä vähän vaiheessa. Kirjoituspäivänä vaan pitäisi ilmoitella minne tahtoo...Hupsista, ai että minäkö jotenkin viime hetken herännäinen=)?En toki, en vain ole osannut päättää. Ehkä lainakoira mukaan, ehkä ei. Ehkä sitä, ehkä tätä. Ei voi vielä sisäisesti blondi, ulkoisesti hieman punertava hiuksinen tyyppi päättää. Yritetään vähän useammin taas päivitellä kotisivuja, mutta kun ei oikein ole mitään kerrottavaa kun ei täällä maalla tapahdu kummoisia. Erään lakon takia pitkäaikainen haavekin on vielä toteutumatta. Se nyt harmittaa, mutta ehkä pystyn elämään sen kanssa kun olen tähänkin asti selvinnyt. Aurinkoista kesäkuun loppua. -T- 1.6.2010 Äiskän lomapäivä=) Molemmat Urtamot ovat poissa maisemista. Akka itsekseen kera koirien kanssa täällä metsän keskellä. Oih, tätä voisi jatkaa kyllä kauemminkin kuin pari päivää. Ihminen ei ole ikinä tyytyväinen=) Koirat ovat päässeet useammalle pidemmälle lenkille, yhdessä ja erikseen. Laatuaikaa kaikinpuolin. Pepposen piti käydä hampaan poistossa. Reissusta tulikin hampaiden poisto reissu. Alhaalta oikealta lähti kaikki molaarit. M1 epämuodostunut ja loput M:t vaan irtosi kun niitä oli kokeiltu. Ylhäällä oli myös pientä epämuodostumaa, mutta ko hammas oli vielä jätetty paikoilleen. Paraneminen on sujunut hyvin(koputetaan puuta) ja Pepposta ei tunnu "hampaattomuus häiritsevän. Iloinen pieni koira joka kantaa kaikkea...Pepponen vieraili ennen hammaslääkäri keikkaa Tampereella erikoisnäyttelyssä. Arvosanalla L(upaava) 9. Se on mun pieni hampaaton näyttelysessu=) Viikonloppuna vietettiin perheen nuorimman Urtamon synttäreitä ja melko muumipainotteisesti meni nuo lahjat. Oli toivottuja ja ylläreitä, kaikki yhtä mieluisia. Vieraat säilyivät suht terveinä johtuen erääntoisen henkilön kyvystä leipoa maistuva kakku ja sitruunapiirakka=) Kiitos Anna jälleen kerran...Vieraille kiitos saapumisesta paikalle ja Sonja kiittää kaikista lahjoista! Äitikin (tai isin lompakko=)) kiittää niistä muumipyyhkeistä;-) Juhannuksena kutsuu Loviisa ja Loviisanmeren juhannus. Koiramainen juhannus siis tiedossa...Siitä viikko ja alkaa Lehtimäen leiri. Tänään saatiin varattua majoitus, kiitos sille ihanalle ihmiselle joka pääsi läpi ja sai meille petipaikan. Tänä vuonna leiri menee todennäköisesti emännällä lomaillessa, isäntä on maalimiesoppilaana ykkösellä joten voidaan jopa puhua emännän "omastalomasta" kun ei todennäköisesti tuota "yhteistä aikaa" (onneksi;-)) ole kovin paljoa. Jospa se fiilis koiramaailmaan tulisi jälleen takaisin kun saa viettää aikaa mukavien ihmisten seurassa jauhaen älyvapaata juttua. Vähän on taas ollut hukassa se usko koiraharrastukseen ja ihmisiin jotka mukana pyörivät. Omat reissut Tampereen treeneihin on toistaiseksi tauolla kun ei ole sitä rakkendaaliakaan jota voisi siellä treenailla. Nyt paistaa aurinko sen verran hienosti, että taidan poistua koirien kanssa pihalle! -T- 15.5.2010 Huhhuh hellettä, jee kesä on täällä taas Miten nämä viimeaikaiset tekstit ovat alkaneet enemmän tai vähemmän säätiedotuksella=)? Ehkäpä se on tämä Suomen kevät semmoista, että siitä pitää raportoida...tai sitten jutun aiheet kirjoittajalla ovat vähän vähissä niin aloitetaan siitä mistä suurinosa puhelee eli säästä. Olen aina tietyin väliajoin lyönyt hanskoja tiskiin Pepposen kanssa kun tuntui ettei koiraa kiinnosta purra. Kun sitä ei kiinnostanut leikkiä niin mua ei kiinnostanut kouluttaa. Paha koiranomistaja vasta eilen tajusi ettei elukan suussa kaikki ole ihan niinkuin pitäisi ja aikaa hampilääkäriin(koiralle siis) tilailtiin. Jos vaikka samalla otettaisiin ne välikuvat. Toivon hampaan olevan syynä koiran haluttomuuteen, koska muuten se on oikein oiva pieni ihana piski. Tuli hommattua taas uusi rakas entisen tilalle. Joo ei mennyt mies vaihtoon vaan uusi kamera saapui rikkinäisen tilalle. Nyt on taas pieni lihava Tiia onnellinen kun on uusi Nikon käsissä. Koska en itseäni pidä mitenkään loisteliaana kuvailijana saati kovin aktiivisenakaan niin pysyteltiin perusjärkkärissä, nyt meillä siis majailee Nikon D3000:nen, melkein samanlainen kuin se hajalle mennyt D40x. Nyt on taas tullut harrastettua maisemakoiralapsimaisemaautokoirakivikukka ym kuvailuja kortti täyteen. Kyllä mää voin kuvia napsia jos mun ei tartte niitä käsitellä...En mä kyllä osaakaan kuvia käsitellä ettei sen puoleen. Ainiin jälleen jotain pikku onnitteluja pitänee onnitella. Onneksi olkoon vain Ilkka, vuosi talollisena on takana ja monenmonituista vuotta vielä (toivottavasti) edessä. Paljon on Torppaan tullut "uutta". Hienot rappusetkin sait avustajan kanssa tehtyä. Et siis taida olla ihan turha insinööri kuitenkaan=) -T- 13.4.2010 Rapakelit ovat täällä taas... Lumet sulaneet melkein kokonaan ja alta paljastunut syksyllä haravoimaton piha koiranpaskoineen. Mitä pienistä kun ei pienetkään meistä=) Ensimmäinen leskenlehtikin nähtiin tänään kun haravoitiin pahimpia kikkareita ojaan. Jee, se kevät tulee sittenkin vaikka kuukausi sitten oli vielä kunnon hanget nietokset. Susikoiraliiton kevätleiri lähenee uhkaavaa vauhtia. Maalimiesoppilas Urtamo on taas kaivanut teoriat esiin(rehellisesti kerrottuna sihteeri Ekman etsi teoriat jemma nimisestä paikasta). Automatkat hyödynnetään teoria opinnoilla. Mikäs muuten olikaan passiivisen väistämisen viettiärsyke=)? Tässä sihteerikin joutuu verestelemään vanhoja teoriaopintoja ja kenties välillä esittää ambivalenttia käyttäytymistä sekä saa aikaan pahankin konfliktin, joka ei todellakaan purkaudu saalisvietin kautta=) Ei kannata kysyä mitä selitän, ei mulla ole itselläkään mitään hajua, kunhan koitan päteä perinteitä kunnioittaen. Insinööri Urtamo vietti pari viikkoa "lomaa" rapakon toisella puolella työnmerkeissä. Kotona oli sama "siperia" kuin aina ennenkin. Myö tytöt nautittiin olosta ilman miehiä ja kaipa se oli lomaa itsellekin. Tulipahan ainakin syötyä pitsaa ja paranneltua maailma monen hienon NAISEN kanssa, kiitos teille ystävät. Ei ole parisuhde helppoa leikkiä vaikka kyseessä onkin kaksi näin helvetin helppoa ja ihanaa ihmistä sitä leikkimässä:-) Treeniviikonloppu on tulossa ja tarkoitus olisi vielä se leirikin pykeltää pystyyn johonkin väliin vaikka kalenteri näyttää pahasti siltä, että viikonloput loppuu kesken. Taas kerran. Ihme juttu. Muutenkin ollaan treenitty, välillä aktiivisemmin ja välillä pientä luovaa taukoa käyttäen, mutta kyllä me täältä tullaan. Kesäksi on odotuksia ladattu monellekin elikolle ja toivottavasti voimme taas syksyllä nauttia monet pätkiskakut hienoista tuloksista. D-pennuilla on mennyt uusissa kodeissa vallan mainiosti jos omistajia uskotaan. Kentillä ovat kuulema ipanoita kehuneet joten kasvattajana on pakko olla edelleen onnellinen ipanoista ja siitä millaisia niistä tuli. Rio iskä on vaihtanut ohjaajaa, muttei omistajaa. Tavoitteet ovat korkealla Rion suhteen ja toivotan kaikkea mahdollista hyvää ja tsemppiä Riolle ja uudelle ohjaalle!! Aurinkoisia kevät päiviä! Paljon onnea C-sarjalaiset neljän ikävuoden virstanpylvään saavuttamisesta. Huom! Kyllä näitä sivuja päivitetään, välillä vain pitää pitää taukoa! -T- 19.3.2010 Kevättä kohti...lumisateessa Pennut ovat suurinosa lentäneet pesästä pois. Cökö lähti takaisin Kokkolaan 1.3 eli paria päivää ennen kuin pennut tulivat 7viikkoa. Vielä samana päivänä se imetti ipanoita tissit verillä eikä edes murissut vaikka varmasti teki kipiää. Onneksi se myös leikitti ja opetti pentujaan. Tuollainen narttu emänä on kyllä kasvattajan unelma. Ei tarvinnut tosiaan pelätä vieraiden saati Sonjan puolesta kun pentuja käytiin katsomassa. Viimeinen poika odottaa uutta kotia joka onneksi on löytynytkin. Toivotan kaikille uusille kultapapulaisille tervetuloa tähän outoon sakkiin! Paljon tsemppiä pentujen kanssa, ne ehkä ovat välillä aavistuksen raivostuttavia, mutta silti niin ihania lapsukaisia. Täysin puolueellinen mielipide kasvattajatätiltä=) Pepponen, hmmm mitäpä siitä tällä kertaa tarinoisi. Se on hauska pieni koira. Ei mitenkään ääriahne ruualle, mutta kyllä sen kanssa sapuskan avulla voipi koulutella. Leikkiessä pitää olla äksöniä tai akka ei viitsi ottaa touhua tosissaan. Nyt irtoilee hampit joten leikit ovat jääneet vähän vähemmälle. Mukava ihana kaunis kiharakarvainen Pepponen. Olen iloinen pienestä koirasta joka tuo hyvälle mielelle kun sitä seurailee. Pepposka lähtee valloittamaan pentuluokkia Tampereen erikoisnäyttelyyn jos vain muistan sen sinne ilmoittaa ja löydän sille sinne händlerin=) Saa muistuttaa ja saa ilmoittautua vapaaehtoiseksi esittäjäksi... Treenit ovat pyörineet viikottain. On ollut mukava huomata, että edistystä on tapahtunut. Pikku hiljaa eteenpäin sanoi Tiia kun umpihankea kahlasi(kuka käski lähteä polulta pois "oikomaan" =)). Pari uutta aktiiviakin on tainnut sakkiin eksyä, joten toivotetaan teidätkin nyt tervetulleeksi ilman nimiä. Saapi kertoa jos kuvat saa laittaa sivuille ihan julkiseen levitykseen, että kuulutte tähän epämääräiseen puskatreenaajien aatelisryhmään. Edelleen ei kiinnosta yhdistystoiminta sen vertaa, että yhdistystä oltaisiin rykimässä kasaan. Ei vaan nappaa=) Jotenkin nuo yhdistykset saavat niissä toimivat ihmiset näyttämään aina ne huonoimmat puolensa;-) Kevät tapaamisen aikataulua värkätään parhaillaan. Yritetään löytää sopiva aika meille kaikille. Aiheena on varmaan jälleen tottelevaisuus ja jotain ihan muuta. Kesällä olisi sitten yritys pitää pelkkä jälkileiri. Nyt ei runosuoli syki enempää. Sonja huutelee "muumi päälle!" ja Daapa riehuu muuten vain. Pepponen onneksi osaa ottaa rennosti. Aurinkoista kevään jatkoa! -T- 28.1.2010 Tammikuukin kohta takana Tämä tammikuu on mennyt melko pentumaisissa merkeissä. Ensiksi kylläkin leikittiin melkein 2viikkoa sairaanhoitajaa Pepposelle kun Jedi päätti sunnuntaina 3.1, ettei tuon pienen tyypin tarttis hengittää. Silmäkulmaan tuli aika pahan näköinen vekki, joten eikun tikkauttaan pieni koira. Haava tietenkin tulehtui ja eikun maanantaina avaamaan tikit ja hakemaan uudet hoito-ohjeet lekurilta. Jottei elämä olisi tylsää ja pitkäveteistä niin Cökö tuli tosiaan meille uutena vuotena mammalomalle. Ei käynyt kateeksi kantavaa narttua kun törppöpäinen saksanidioottipaimen yritti leikkiä sen kanssa. Cökön hermot noilta osin tuli siis testattua, on sillä hermot...todistetusti=) Ei hermostunut pentuun, ei lapseen eikä edes meihin aikuisiin jotka lääräs sen vatsaa joka ikisessä mahdollisessa välissä. Se, että koira kentällä sanoo kolme kertaa piippiippiip ei tarkoita vielä itselle sitä puutteellisia hermoja, kenties jollekin toiselle kyllä. En vain tiedä millaisia koiria ja millaisilla hermoilla voi sanoa "normaalihermoisiksi"=)? Cökö synnytti 13.1. meille D-pentueen. Tuloksena oli 4urosta ja 3narttua. Vielä kirjoitushetkellä muutama ipana vapaana. Saa kysellä rohkeasti, ei me purra taikka haukuta=) Pennut ovat nyt 2viikkoa ja 1päivän. Silmät ovat alkaneet avautua ja pentuaitauksessa on välillä jo vähän leikin yritys meininkiä. Tänään ahneimmat kaverit vetelivät äiskän kupista jauhelihaa joten en tiedä miten varhaiskypsiä nuo ovat vai ovatko ihan normaaleja susikoiran alkuja=) Tällä hetkellä vaikuttavat oikein reippailta pieniltä ipanoilta ja olen koko porukkaan oikein tyytyväinen. Kyllä noita kehtaa kaupitella! Pepposen sairasloman jälkeen pidettiin vielä pieni tauko kun madotettiin kaveri pidemmän kaavan mukaan. Nyt olen taas tällä viikolla aloitellut uudella innolla "vanhojen" asioiden kertausta ja jotain tuonne rusettikorvien taakse on jäänyt, koska sivulle tullaan iloisesti sekä osataan seurata namikättä istu-maahan-istu tempussa. Pepponen on kyllä kaikin tavoin oikein virkeä pieni koiranalku myös, joten nyt en voi muuta tehdä kuin pilata sen. Voisin vaikka aloittaa ihan sillä, että en vie sitä mihinkään ihmisten ilmoille ennen kuin se on ööö kolme vuotta??? Meillä on myös ollut noita maalaisromanttisia putken jäätymisiä tässä muutamakin tänä tammikuuna. On oikein mukavaa lämmitellä naapurin saunaa kun siellä tuo meitin vesipumppu asuu vielä toistaiseksi, niin tokihan me naapurin puita käytetään ettei omia kulu;o) Kyllä me ne korvaavat koivut sinne raahataan, ei tarvitse kantaa huolta meitin naapuri parasta jonka puut pöllitään tai poltetaan sen omassa saunassa tuhkaksi=) En sitten tiedä ollaanko tänä puolen vuoden asumisjakson aikana kustu jonkun muroihin pahemman kerran kun oli tuo meitin postilaatikko posautettu ilotulitus paukulla ilmaan. Toki pitihän se uusi loota ostaa muutenkin, mutta oltas me sillä vanhallakin vielä pärjätty=) Mitä jottei ei täällä maalla nyt niin kamalan tylsää ole. Aina voi jännätä vesipumpun jäätymistä, syttyykö lämmityskattila, entäpä savuttaako takka. Jos ei muuta niin kaupunkilaistytöstä alkaa kehkeytymään kehityskelpoinen emäntä kun sytyttää jo niin takat kiukaat kuin pannutkin;o) Ei puhuta sitten siitä paperin kulutuksesta sytytyksessä mitään... Pakkasten aikaan on nuo ulkoilut jäänyt vähän vähemmäksi. Se näkyy parhaiten isoissa koirissa Tulpassa. Nyt sitten ollaan Tulpan kanssa päädytty harrastamaan erilaisia temppuja. Opetuslistalla ovat olleet perinteinen tassun antaminen, kumartaminen sekä orava istunta. Pieni poika joutuu kovasti miettimään ja ihan menee otsa ryppyyn kun keskittyy. Positiivisesti olen yllättynyt kuinka nopeasti tuo elukka noita juttuja on oppinut. Muutamana iltana hetken puuhastellut ja nyt jo ollaan päästy eteenpäin. Tulpan tuleva ura ei ehkä sittenkään ole siellä suojelupuolella vaan taitaa siirtyä noihin temppuihin;o) Ei taida vain isäntä oikein suostua tuohon vaihtoon. Muut piskit ovat voineet ihan hyvin eikä niistä nyt oikein ole mitään muuta sanottavaa=) Kaikki kolme elävät ja ovat jokainen omissa voimissaan. Kukaan ei ole uhkailuista huolimatta päätynyt vielä tuhkaksi uurna astiaan, koska sitä päivää en välttämättä haluaisi elää ennen kuin on pakko;o) Jediä ei olla pidetty Pepposen kanssa äksidentin jälkeen, eikä pidetä ennen kuin pentu on kasvanut riittävän isoksi. Ursula suhtautuu pentuun neutraalisti samoin Iines. Iines on ehkä aavistuksen varovainen, kaipa sillä on niskassaan tuntomuistot Elsan roikkumisesta eikä halua kyseisen systeemin toistuvan. Perhana, pakko kai on onnitella talon toista veteraania eli EG Tursulamon täytti 24.1 hienot 8vuotta. Jee, onnea Silakka!! Omat ja vieraat treenit ovat olleet tauolla. Nyt sitten taas startataan helmikuussa uudella innolla jos vain kelit sen sallii. Tarkoitus olisi taas pääsiäisenä pitää perinteinen eväsretki jossain kentällä samoin se kevätleiri voitaisiin pitää jos on innokkaita tulijoita. Kenties sitten on vielä jotain muutakin tapahtumaa tulossa tässä keväällä/alkukesästä. Katsotaan mitä kaikkea kivaa keksitään!! Eiköhän tässä ollut jorinoita kylliksi. Hyvää vuoden jatkoa ja toivottavasti tästä tulisi kaikille hyvä vuosi!! -T- 30.12.09 Joulu tuli ja meni, uutta vuotta odotellessa Joulu meni kaikkea muuta kuin rauhoittuessa. Kyllähän sitä näennäisesti rauhoituttiin, mutta todellisuudessa vapaiden jälkeen ainakin äiskä on väsyneempi kuin ennen "lomia". Ipana on kotiutunut ihan kiitettävän hyvin. Tulpan kanssa alkaa jo leikit "sujumaan". Muiden kanssa otetaan vielä vähän rauhallisemmin. Jedin kanssa ei pahemmin olla pentua päästetty kikkailemaan, koska vanha herra ei nyt kovin kovasti arvosta tuollaista 10viikkosen mielistely yrityksiä. Pappa on toistaiseksi suhtautunut ihan ok pentuun. Sonjan kanssa Peppi tai Pepsi ihan miten vaan mennä viipottelee. Välillä on pieniä erimielisyyksiä lapsosilla mikä tavara on kenenkin, mutta toistaiseksi ainakin vaikuttaa siltä, että Sonja on ottanut uuden pennun vastaan hienosti ja tykkää pentusen kanssa riehumisesta. Peppisen kanssa on aloitettu pienet ruokakuppi tottikset jo ja vaikuttaa melko keskittymiskykyiseltä ötökältä. Nenä käy jos maahan satut sille evästä heitteleen, joten eiköhän me mennä tuonne lumihankeen joku päivä nameja piilottelemaan. Pientä nenänkäyttöharjoitusta siis kaverille luvassa. Emäntä haki kouluun ja pääsikin sinne, nyt sitten mietitään mitä tehdä. Mennäkö vaiko eikö mennä=) Koulu olisi Jyväskylässä ettei sen kauempana, mutta joku juttu nyt vaan hiertää eikä oikein saa selvyyttä mikä tökkii;o) On vaikeata olla nainen... Cökö on tukevasti tiineenä ja tuleepi meille uudenvuoden tienoon odottelemaan räjähdystä. Onpas kiva saada pieniä marsunpoikasia taloon useamman vuoden jälkeen. Mielenkiinnolla odotan millaisia karvakersoja sieltä Cököstä ja Riosta putkahtaa. Odotukset ovat välillä korkealla ja välillä vilistetään haaveinemme ojanpohjia. Odottavan aika on pirun pitkä eikä sittenkään vielä tiedä mitä niistä kavereista tulee ennen kuin ovat kasvaneet aikuisiksi. 20.12.09 Joulu lähenee ja joululahjoja ei olla taidettu pahemmin pakollisia enempää ostella. Normimeininkiä meidän perheessä;o) Onneksi tuo äitee hommaa kinkun pöytään niin ei nälkää nähdä. Jos vaikka tänä vuonna itse yrittäisi väsätä jotain jouluruuaksi kutsuttua, kokeilis onnistuuko vai kannattaako jatkossakin Saarioista ja sen tuotteita. Perheenlisäystäkin tuli tällä viikolla kun Ilkka tuli reissultansa mukanaan pienen susikoira tytön. Pepples vom Andi on kaverin nimi ja kutsumanimi...vielä mietinnässä=) Nimiehdotuksia otetaan vastaan. Peppi lenteli tasavallan virallisen punapään kanssa samassa luokassa Köpiksestä Helsinkiin, joten on kerrankin Tarjallakin ollut hienompaa matkaseuraa=) Lennoilla ei ollut ollut ongelmia vaan pentu oli reissannut tyytyväisenä niin boksissa kuin repussakin. 21.11.09 Jopas onkin aikaa kun on edellisen kerran tullut juoruiltua tästä tylsästä elosta jota vietellään täällä metsän keskellä. Hmmm, mitäs kaikkea tässä onkaan tapahtunut melkein 2kk aikana... Helmin astuttelu ei oikein ottanut onnistuakseen, joten Iinan kanssa yhteisesti päätettiin haudata Helmin jalostuskäyttö. Kiitos Iina aika lystikkäistä automatkoista. En mä tiedä oliko sulla kivaa, mulla oli=) Toinen astuttelu onneksi onnistui astetta paremmin. Cökö kävi treffailemassa Rioa pari kertaa viikko sitten (13-14.11) joten nyt sitten odotellaan tuleeko tuloksia ulos vai onko tyhjää täynnä. Joulukuun puolessa välissä Cökötti pääsee käymään ultrassa tarkistamassa tilanteen. Siihen asti jännätään. Cökö on ollut meillä nyt viikon verran ja pitänee myöntää vaikkei koira ehkä ole tykki tuolla kentällä niin kotona se on aika loistava tyyppi. Kun tässä ympärillä on koiria "hajoillut" niin tuli oikein seurattua koiran liikkeitä tarkemmalla syynnillä. Jos elukka liikkuu minun silmään kauniisti ja helponnäköisesti niin ei se kovin pahasti voi vinksotella=) Ihan kivat pari metriset hypyt ilman vauhtiakin onnistuu. Kaikenkaikkiaan koira on tehnyt meillä paljon plussaa itsestään tämän viikon aikana. Cökön tuloslistaukseen voidaan nyt myös lisätä AD-kokeen suorittaminen. Kiitos Riikka aktiivisesta syksystä. Leiri leireiltiin. Hauskaa oli...ainakin oletettavasti. Kuvia on ollut jonkin aikaan picasassa http://picasaweb.google.com/tiia.ekman/KultapapuleiriSyksy09# Säät suosi eikä seurassakaan ollut valittamista;o) Tästä leiristä jäi ihan hyvä mieli, joten eiköhän me jatkossakin pidetä näitä pienen piirin leirejä kun nämä tuntuu onnistuvan paremmin kuin ne isot bileet=) Sissi tuo lainatreeniterapiakoira palautui kotiin ilman tulosta. Voi kun onkin tylsää ja hivenen jopa hiljaista kun tyyppi ei ole täällä. Ei ole Tulpallakaan nyt ketään kuka sitä juoksuttaisi. Hivenen on haikea mieli kun Sissiä miettii ja kesää. Kiitos Teemu, Kirsi&Sami luottamuksesta, että sain Sissiä kesän lainata. Ehkäpä mä sen sieltä käyn joku kerta mukaani taas nappaamassa;o) Mitäs muuta. No sen verran voi paljastaa, että käytiin TAAS tuon toisen puoliskon kanssa kekkuloimassa Yön keikalla. Tällä kertaa oltiin Jyväskylän Paviljongilla kuuntelemassa Loisto-kiertuetta. Oli taas kerran hyvä keikka. Perinteitä kunnioittaen osasivat jälleen soittaa oikeana päivänä eli mun syntymäpäivänä=) Kiitos Annalle&Juholle siitä täydellisestä valinnasta mistä haetaan hiukopalat ennen kotia menoa. Ai NJAM et se kebab oli hyvää... Kiitos myös "Holstin porukalle" lapsen hoidosta ja majoituksesta. Treenailtu ollaan liukuvalla määrällä väkeä. Ihan mukavasti on koirat edistyneet ja eiköhän sitä ensi kesänä joku jonkun tuloksenkin tekase. Parempi ainakin olisi. Ei kestänyt Japanilaisten insinöörien näytekappale Nikonin kamera meidän käsittelyä. Haluaa vain, että painellaa laukaisinta uudelleen. Harmittava vastoinkäyminen, koska kamera oli hyvä ja riittävän yksinkertainen myös sisäisesti blondin käyttää. Nähtäväksi jää saadaanko kameraa raahattua jonnekin "korjattavaksi" vai heitelläänkö sillä jotakuta vesilintua ensi keväänä. Ursula säikäytti allekirjoittaneen aika pahasti eräänä kauniina päivänä. Tuo silakkageenillä varustettu saksanpaimenkoira päätti käydä vähän uiskentelemassa. Harmittavaa vain oli, että lammen päälle oli jo ehtinyt muodostua jää. Jää ei kuitenkaan ihan kantanut vaan elikko oli molskahtanut avantoon, onneksi oli päässyt omin avuin ylös. Kyllä oli melko ristiriitaiset tunteet sillä hetkellä kun tajusi koiran uivan puskan takana ojassa. Samalla hetkellä teki mieli tumpata sille kasa kinkkua ja ampua. Onneksi on hengissä vaikka välillä se on äärettömän ärsyttävä uimisfetissineen. Loppu hyvin kaikki hyvin. Tällä kertaa...kevättä odotellessa. Nyt nauttimaan lauantai illasta sohvalle. -T- Väriloistoa (1.10.09) On aika mahtavat värit ulkona tällä hetkellä. Eikä nuo ilmatkaan ole olleet ihan huonoimmasta päästä. Ei ole vielä niitä syysmyrskyjä tai sateita ikävä. Pysys vaan kauan kuivana ja kauniina tuo sää. Ei taida tuo yläkerran setä mun toiveita paljon kuunnella=) Onkohan mulla siihenkin huonot välit tai jotain. Sivuille on tullut vähän lisää tavaraa. Muutokset jatkuvat pikku hiljaa. Pennut sivulla on tietoa uusista suunnitelmista=) Toivottavasti kaikki onnistuu ja ne tuotoksetkin löytävät hyvät kodit aikoinaan. Oma pennun odotus sai jatkoaikaa kun narttu josta pennun olin varannut ultrattiin tyhjäksi. Niinpä saattaa olla, että minulle jää oma pieni kultapapu kotia kasvamaan. Pakko kai se on myöntää julkisesti, että odotan kovasti uusien Kultapapujen syntymää. Pennuista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä allekirjoittaneeseen(etusivulta löytyy yhteystiedot). Soitot mieluusti iltaisin, koska päivällä on välillä melko härdelli päällä=) Samoin jos en vastaa kannattaa yrittää hetken päästä uudelleen. Kai tähän kohtaan pitää laittaa se kuuluisa lause "vain tositarkoituksella kiinnostuneet"=) Toki mä tykkään puhelimessa puhua joten saa mulle soitella huvikseenkin;o) Sissin kanssa kokeeseen aikaa enää 24päivää. Missä mennään? Öö, kaukana tavoitteista, mutta silti lähempänä kuin kesäkuussa=) Noudot etenkin esteet ovat meille ne kompastuskivet. Niitä kun ei päästä kotipellolla harjoittelemaan. Pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja painella kentälle treenaan, ehkä unissa... Meinasi ihan unohtua. ONNITELLAAN jälleen kerran (nythän tuloo tuloksia=)) Tulppaa ja Ilkkaa BH:n suorittamisesta. Pienten alku kommellusten jälkeen koe meni ihan mukavasti läpi. Ilman liikevirheitä. Tottakai koira saisi esittää olevansa viettivoimaisempi ja energisempi, mutta minkäs sitä Uupiduupimäään letkeälle luonteelleen voi. Ei siitä malikkaa saada tekemälläkään=) Hienoa työtä perheen pojat!! Tytöt on ylpeitä teistä. Nyt vaan pistää miettimään, että ettei tuo Tulppa kyllä käyttäydy yhtään sen paremmin kuin ennen koettakaan. Missähän vika? Kasvattajassa tottakai. Sonja, tuo perheen Juice Leskinen ainakin jos tukkaluukkia katellaan on yhä edelleen hengissä ja voi ilmeisesti ihan hyvin. Ei ole ainakaan vielä pakannut kamojaan. Neiti on jostain oppinut (isältään ihan varmasti) tuon "puhelimessa" puhumisen jalon taidon. Etenkin sen touhuamisosan siitä puhelun aikana. Äiti EI tunnusta puhuvansa puhelimessa, saati töhöttämästä JOS sattuukin puhumaan joskus harvoin luuriin. Hauska pieni likka josta tulee isona varmasti yhtä hyvä jopa parempi kodinhengetär kuin äitistään sillä intensiivisyydellä neiti auttaa kotihommissa. On mua jotkut masentaneet, että kuuluu ikään ettei se enää 15vuotiaaana tykkää tiskikonetta tyhjentää. Pöh, sanon minä. Kyllä meidän Sonja pysyy aina yhtä iloisena ja auttavaisena kuin nyt 2vuotiaana :p. Ihan niinkuin vanhempansa. Harmi ettei voi väittää vaihdokkaaksi kun ei siellä Jämsän ensiavussa tainnut olla silloin muita kuin minä synnyttelemässä, mutta ainahan se on voinut keskussairaalassa vaihtua=) Nyt noiden päiväaskareiden pariin. Tää mikään lomakoti ole vaikka hirsitalo onkin =) -T- Syksy on saapunut (14.9.09) Taitaa se syksy tehdä tuloaan, alkaa pihapiiri näyttää taas muultakin kuin vihreältä. Talon emäntä (olipas mahtipontisesti esitetty=)) saa taas vuoden tauon jälkeen nauttia väriloistosta joka on ulkona. Kauniita syyspäiviä ollut viime aikoina, joten ulkona on viihdytty. Muutaman kerran on ollut kamerakin mukana. Kuvia löytyy toistaiseksi facebookista, mutta eiköhän ne laiteta picasaankin kunhan keritään=) Muutenkin nykyään kuvat löytyy osoitteesta http://picasaweb.google.com/tiia.ekman Kuvia saa toki kommentoida kuka tahansa. Toivottavasti kommentoinneissa pysytellään asia linjalla ettei tarvitse laitella gallerioita kutsuvieraille tarkoitetuiksi. Syksyn leiri lähestyy ja osanotto on pysynyt sopivan pienenä. Toivottavasti laatu korvaa määrän. Leiristä tulikin mieleen, että pitääkin onnitella TAAS tuloksia tahkonneita Kultapapusia: ONNEA uudesta aluevaltauksesta Tiina ja Pikkis agiliidosta tuplanollat heti ekoista starteista. Ei muuta kuin kohti uusia kisoja!!(Tervetuloa pätkiskakulle=)) Seuraavaksi pitää onnitella Kokkolan kaunotarta eli Cököä Vaasan erikoisnäyttelyssä juostusta SG2sesta. Nyt se on sit virallisesti kaunis ja osaa käyttäytyä, joten tästä on hyvä jättää Cökötti mammalomalle(juoksuja odotellessa)...Suuri kiitos Marille joka kirmasi Cökön kanssa kehässä!! Pentu sivua on värkätty, muttei ole tullut valmista. Pahoittelen. Tarkoitus on kyllä sekin valmiiksi saada, mutta toistaiseksi vielä antinörttinä joudun liikaa miettimään miten tehdä siksi 5minuutin pikaistunnot tekniikan kanssa ei ole tuottanut toivottua tulosta. Jotain tietoa tulevasta pentueesta sivuille on kuitenkin saatu. Mietinnässä on pistää homma samantien isolleen ja kenties astutella toinen narttu samaan aikaan. Helmi (Goldobaf's Blondie) saattaisi haluta myös käydä miehissä. Tässähän on ihan tehtailun meininkiä=) Tuli männä viikolla täyteen 5vuotta iloista parisuhde elämää. Osanotot ja kiitokset toiselle osapuolelle kuluneesta ajasta=) Paljon on tapahtunut vuosien varrella... -T- Rakennustyömaata ja
muuta kummallista tohinaa (29.8.09)
Treenit ovat sujuneet yllättävän hyvin. Siiselin kanssa puuhastelu on rentouttavaa puuhaa vaikka välillä meinaakin mennä molemmilta vähän kuppi nurin, mutta onneksi tilanteet ovat menneet nopeasti ohitse. Hauska tyyppi tuo Siiseli. Huoh, vihdoinkin olen saanut tehtyä päätöksen, että eiköhän tähän maahan vielä yksi kultapapu pentue mahdu. Ajankohta pentueelle tulee olemaan vasta ensi vuoden puolella, mutta ajoissa kun päättää niin ei tule kiire. Narttuna tulee olemaan Cökö ja isänä Dingo van het Libbeke. Piakkoin pentu sivulle tulee päivityksiä ja perusteluja pentueelle=) Vaikka selittäminen pahentaa asiaa, niin perustelut pitää pystyä esittään. Sivuja on tarkoitus päivittää enemmänkin piakkoin. Heti kun tämä allekirjoittanut antinörtti hiffaa mistä tietyt ongelmat johtuu niin päivityksiä tiedossa. Odottavan aika saattaa olla pitkä, mutta kyllä niitä päivityksiä on tulossa uskokaa pois. Vaikkei oikeesti meidän elämässä mitään tapahdukaan, ainakaan mitään mielenkiintoista=) Jep tää täältä ja sitä rataa! -T- Kiitos Kokkola, Juokslahti kuittaa (10.8.09) Kävin moikkaamassa viikonloppuna Kokkolan vahvistusta ja koiria. Ystävällistä menoa ja meininkiä sekä hyvää ruokaa&porkkanakakkua, njam! Riikalle kiitos siis majapaikasta, ravinnosta sekä juttutuokioista. Treenitkin meni mallikelpoisesti, ohjaaja pysyi rauhallisena, koira ei ihan niin hyvin, mutta onpas kiva huomata Cököönkin tarttuneet sitä surullisen kuuluisaa viettiä. Parit kuvat tuli napsittua matkalta ja eiköhän ne keikistelyt laitella jossain vaiheessa julkiseen esittelyyn=) Seuraavaksi onnitteluita TULOKSISTA=): Onnea Riikka ja Siri tokon alokasluokan kakkostuloksesta(seuraavasta se ykkönen) Onnea sama ohjaaja ja Cökötti BH:sta, ei muuta kuin kohti jälkikokeita! Onnea Iina ja Helmi JK1sestä. Se eka tulos kultapapusille on nyt totta.Loistavaa!Seuraavaa koetta kohti=) Niin ja onnea nyt muillekin jotka jotain puuhaatte koirienne kanssa;-D Rojektikoera Siiselin kanssa aloiteltiin puruissa hallinta ja se alkoi jopa jotain tuottamaankin. Jipii!Noudot, no niissä nyt ei paljon jälkipolville ole toistaiseksi kerrottavaa, mutta ehkä nekin saadaan joskus toimimaan jos oikein kovasti treenataan. Esteitä vain seuraavaksi treenaileen, jos meinaa vielä jonain vuotena päästä kokeisiin asti. Yritetään, muttei oteta paineita kokeista. Kerkiää sitä ensikin vuonna...ehkä=) Jassoo ja tuli pieni Sonja keskeyttämään mamman nörttäilyt, joten palataanpa asiaan sitten toisella kertaa=) -T- Täällä taas...(25.7.09) Kuuma kostea hikinen...on emäntä siivouksen jälkeen. Nyt ei ole liikaa pekonia vaan neliöitä;o) Ei kyllä parane valittaa talosta tai neliöistä niiiiin paljon mukavampaa on asustella hivenen väljemmin. Isäntä on puuhannut niin alakerran kuin ulkorakennuksen kimpussa melkeinpä koko kesälomansa ajan. Työn jälki onneksi näkyy eikä siinä jäljessä ole moittimista. Hyvä Ilkka!!!Ja kaikki ne apurit joita on mukana matkassa ollut. Perinteinen Lehtimäen leirikin tuli käytyä. Allekirjoittanut vietteli sen Team Janne ryhmässä. Kiitos Pikka&Mauri kyydityksistä, samoin kiitellään nyt Jukkaakin kun roudaili mun tavaroita. Sai nauraa hyville jutuille, mutta vielä useammin huonoille=) Mulla oli ainakin hauskaa, toivottavasti myös toisella osapuolella. Ryhmäläisiä vain kävi välillä sääliksi samoin kuin kouluttaja parkoja ketkä joutuivat meitä kuuntelemaan. Treenikoirana mulla oli projekti nimeltä Siiseli, lainakoira/TiianTerapiaKoira Sissi joka on majaillut meillä kesäkuun alusta lähtien. Katotaan minnekä asti tänä kesänä päästään Sissin kanssa, kokeeseen ehkä tai sitten ei, mutta opettavaista tämä aika on ollut, aikuinen muutaman ihmisen ohjauksessa ollut opetettu koira ja minä kädetön hermoheikko ohjaaja. Viimeksi kun on ohjannut "aikuista" koiraa on se ollut hivenen diisseliversio tuollaisen sähköjäniksen rinnalla. Sissi on hyvä likka ja pikku hiljaa aletaan saada punaisesta langasta kiinni miten homma toimii. Ilkka viihtyi leirillä maalimiesoppilaiden vuosikurssi kakkosten kanssa viikon ja löysi itselleen uuden idolin. Tulppa sai niin hyviä kuin huonojakin treenejä, mutta ei muuta kuin etiäpäin sano mummo lumessa. Onneksi olkoon kaikille pätevöidyille maalimiehille sekä koulutusohjaajille. Pentukuume, mikä se on? Se on se, kun tutkii nettiä (nyt se on vihdoin auki) ja käy kurkkimassa pentusivuja päivittäin. Se on sitä kun ei tiedä pystyykö malttaako kykeneekö odottamaan. Samalla pelottaa niin hiivatisti, mitäs jos käypi samallatavalla kuin Elsan kanssa. Se olisi sitä paskaa tuuria jo eli silkkaa elämää=) Osaanko toimia tämän tulevan pennun kanssa niin kuin sen kanssa kuuluu toimia vai kusenko jo alkumetreillä sen kuuluisan suhteen. Kaikki jääpi nähtäväksi ja tilaus uudesta pennusta on laitettu sisään. Kiitän jo tulevaa kasvattajaa kärsivällisyydestä niihin puhelinsoittoihin, että "Voihan vee tää on ihan sekopää!" Tai toivottavasti voin soitella moisia puheluita, kaikki jääpi nähtäväksi kun ei sitä äitikoiraakaan ole vielä edes astutettu...Odottavan aika on jälleen pitkä. Treenattu ollaan niin omissa porukoissa kuin käyty Tampereellakin. Eiköhän sitä jotkut koirakot tänä syksynä meidänkin sakista taas tuloksia tee. Ensi keväänä sitten useampi nuori koira beehooseen ja sitä kautta ura alkuun. Tavoitteita on asetettu niin omistajien kuin kouluttajienkin taholta joten toivottavasti valmistakin saataisiin aikaiseksi. Syksyn leirin ajankohta on alustavasti 9-11.10. Myöhäistä ajankohtaa pahoitellaan, mutta eiköhän me taas ihan lysti reissu saada aikaiseksi. Muutaman ihmisen tehoviikonloppuja olisi tarkoitus pitää myös täällä meillä, joten jos haluat tulla mukaan niin ilmoita halukkuutesi. Tarjolla on ainakin metsäjälki&tottis (kenties myös puru) viikonloput. Ajankohdat sovitaan porukan kesken. Nyt taitaa kutsua joku kolmesta vaihtoehdosta joko mustikkaan, vattuun tai puusavottaan käy kirjoittajan tie...Ei oo helppoooooo=) -T- Elämää, ei sen enempää (27.6.09) Tätä kirjoittaessa ei ole tietoa, milloin netti saadaan toimimaan, mutta ajantappamiseksi kirjoittelen jo valmiiksi tekstin tynkää. Lauma pieneni 2.6.09 kun Elsa pieni päästettiin välikuvissa kivuista. Nyt on Elsan vauhti lujaa ja kivutonta, sujuu hypyt ja riehumiset. Elsa ei ollut ensimmäinen koira, mutta ensimmäinen jolla tuntui olevan tulevaisuutta muussakin kuin sohvalla makoiluun. Kiitos Sawoon hienosta pienestä koirasta joka sai elää vain niin lyhyen ajan. Nuku hyvin Elsa pieni, kohtalon lapsi. Pysyt aina mielessä! Reilu kuukausi tätä ihanaa omakotitaloasumista maaseudun rauhassa takana. Pikku hiljaa alkaa löytymään tavaroille paikka ja ajatukset selkeytymään mitäs kaikkea tässä pitäkään puuhastella...Ostoslistaan on jo lisätty kasvikirja ettei mamma vahingossa innoissaan kitke jotain hienoa istutettua ja kallista rehua. Sonjan synttärit saatettiin vietettyä kunnialla kesäkuun alussa. Onneksi synttärit ovat vain kerran vuodessa, samoin kuin joulu=) Jotenkin ei nuo juhlat, etenkään niiden järjestäminen ei ole meikäläisten laji. Onneksi Anna the kokki pelasti sentäs vieraat meikäläisen kakulta. Kiitos Anna kakusta, se oli hieno ja hyvänmakuinen. Aletaan neuvottelemaan ensi vuoden kakusta pikapuoliin;o) Ursulan elämän laatu ehkä kärsi aavistuksen muutosta. Sitä ei oikein voi pitää vapaana kun lampi on vieressä eikä naapurilta ole kysytty säästääkö se uimamaisterin hengen jos koira ui pari tuntia päivässä ympyrää. Muut eivät onneksi ole yhtä pöhelöjä uimaan kuin tuo silakka salakka, joten ne saavat kikkailla pihalla vapaana. Tarhojen tekoon pitäisi ryhtyä ennen talven tuloa, mutta minkä vuoden talven niin siitä ei vielä ole tietoa=) Hitaasti hyvää tulee... Naapureihin ollaan sen verran tutustuttu, että saatiin luvat treenilöidä heidän pellollaan. Siksipä me nyt sitten kokoonnutaan pari kertaa viikossa esittämään viisaita tuohon pellon laidalle. Katsotaan kestääkö naapurisopu kuinka kauan;o) Maastojakin löytyy sen verran, että jäljelle päästään ja jopa viestiäkin saattaa mahtua juoksuttaan. Syksyn leiriä pikku hiljaa aletaan suunnittelemaan, Siitä sitten vähän myöhemmin lisää kun asiat etenee. Kattellaan taas... -T- Huhhuh (19.5.09) Muuttoa on värkätty jo parisen viikkoa. Toisilla on enemmän stressiä asiasta ja toisilla vähemmän, mutta kohta saadaan raahata tavarat isompaan huusholliin. Eikä sieltä toivottavasti tarvitse ihan heti niitä kerätä kasaan. Suru-uutinen tuli viikko sitten kotimatkalla treeneistä, Nessa oli kuollut. Sai kyllä pysähtymään se uutinen eikä oikein ajatukset meinanneet pysyä kasassa. Kiitoksen paikka on kyllä koko Ähtärin porukalle luottamuksesta ottaa aikoinaan Nessa teille. Iso kiitos erikseen Tommille aktiivisuudesta sen koiran treenaamisesta. Kunpa kaltaisiasi olisi enemmän!Toivotaan, että uusi koira voisi joskus saada myös aikaan samanlaisia onnistumisen tunteita kuin Nessakin. Viime sunnuntaina kasaannuttiin pieni, mutta innokas joukkio Palokkaan kuuntelemaan Harjulan Esan pitämää luentoa sekä istumaan iloisina kentänlaidalla kun yritettiin jotain tehdä käytännössäkin. Leirit leireilty (28.4.09) Takana on viikonloppu joka oli erittäin antoisa ja antoi minulle paljon ilon aiheita. Kumarran (yritän olla pyllistämättä samalla) kaikille jotka saavuitte Riihivuoren leirille ja teitte viikonlopusta jälleen ikimuistettavan. Iso kiitos täytyy antaa meidän private trainerille Ismolle joka jälleen kerran saapui paikalle ja kertoi niitä paljon kaivattuja vinkki vitosia. Tulivat tarpeeseen ne neuvot. Kai se pitää kiittää erikseen kun meidän omat "sekundat suomesta, vajaapäät vaajakoskelta" treenasit. Toinen on ikäloppu paska ja toisella ehkä tulevaisuutta muuallakin kuin sohvalla. Naapurintätiä pitää myös kiittä pullista ja porokoiran lainasta. Joutuu allekirjoittanutkin miettimään mitä tekee kun saapi porokoiran narunpäähän. Jatketaan ampumisia=) Annalle kiitos maistiaiskakusta(sekä kaikesta muustakin,paremmalla onnella seuraavalla kerralla. Lenalle paranemisia), kyllä Sonjan kelpaa kuukauden päästä nauttia ampiaispimpiäiskakusta=) Kaikille muillekin suuren suuret kiitokset kun tulitte paikalle. Vaikka alku aina nihkeää niin kyllä nuo leirit vaan on aika mukavia. Jos sitten kuitenkin taas syksyllä kokoonnuttas, sillä kertaa sellaisessa paikassa missä karaoket vois laittaa raikaamaan pelkäämättä "naapureita"=) Koirat tottelivat viikonloppuna samoin pureskelivat ja ihmiset nautti arskan paisteessa. Oli kyllä aika hulppeat maisemat treenata. Hitto ei tässä voi muuta sanoa kuin kiitos kaikille!!!Seuraavaa kertaa odotellessa... -T- Aika kuluu...(22.4.09) Jopas jotakin kohta eletäänkin jo toukokuuta ja pitäisi saada järjestettyä lapsellekin sen ensimmäiset oikeat synttärit kun neiti täyttää 2vee. Hmmm, kaverit on nakitettu tekemään kakku, koska äiskä ei osaa tehdä kun koirille maksalaatikkonakkikakkuja;o) Ehkäpä se kakun teko luonnistuu viimeistään sitten kun tytsy täyttää 18vee...tai sitten ei. Kotitalousihme täällä hei!! Tässä kuussa ei ole tarvinnut viikonloppuisin miettiä mitä sitä tekisikään. Pääsiäisenä tavattiin perinteisillä kultapapupäivillä Jyskässä ja seuraava menikin sitten iloisesti susikoiraliiton kevätleirillä. Vielä pitäisi jaksaa pinnistää oma leiri tulevana viikonloppuna. Onneksi sitten onkin vappu ja saa levätä=) Pääsiäisenä perjantai aamu valkeni mukavissa merkeissä. Taivaalta tuli reippaasti valkoista ainetta ja maa oli sen valkoisen aineen peitossa. Onneksi taivaan isä antoi sen verran armoa, että lumiräntäsade lakkasi aamutuimaan. Kostui muukin perjantain aikana kuin purut meikäläisen yläkerrassa. Onneksi porukkaa voisi kuvata jopa loukkaavalla ilmaisulla "iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn" =) Perjantai meni kaiken kaikkiaan mukavissa merkeissä. Lauantaina saatiin eräs vanha puolieläkeläinen vieraaksemme ja päivä venähti sitten iltaan asti. Kiitos vanha ystävä kun tulit "kylään" kentälle. Tavataan taas leirillä!! Kuvia otettiin jonkin verran, mutta odottavat vielä käsittelyä ennen kuin ovat julkaisukelpoisia. Samoin lauantaina sattui sopivasti olemaan C-"pentujen" 3vee synttärit ja kaikki C(ekundat) olivat paikalla. ryhmäkuvia saatiin napsittua sekä yksittäisiäkin...Niitäkin julkaistaan kunhan ehdin katsella parhaat päältä. Kiitos Sanna, Tommi, Tiina, Riikka&Ilkka kun toitte koiranne näytille. Susikoiraliiton kevätleirillä oltiin turisteina paikalla...tai no harjoituskoirakkona. Ilkka Tulpan kanssa kakkosvuosikurssilla ja allekirjoittanut Elsan kera ykkösillä. Elsalle vaihtui ohjaajakin kesken kaiken, tällä kertaa ei ollut ohjaajan kädettömyydestä johtuva vaihto vaan kaverille piti saada koira jota ohjata. Hyvin Janne homman hoiti, kyllä sawolainen toisen sawolaisen tunnistaa=) VIelä olisi viimeinen ponnistus edessä eli leirileiri...Onneksi paikalle tulee vieraileva kouluttaja. Itse voin vain keskittyä hengailuun. Muutenkin elellään vähän jännittäviä hetkiä. Tuleeko meille perheenlisäystä. Kyse ei ole koirasta, saati ihmislisääntymisestä eikä edes kissasta. Jos vaikka talon verran lisäännyttäisiin. Kattellaan nyt kuinka kauppojen käy. Apuva! Vakituinen parisuhde pankin kanssa kuulostaa aika pelottavalta, mutta samalla houkuttelevalta ajatukselta...Jos kaupat onnistuu niin kaverit hoi, älkää kadotko meillä riittää talkoita varmasti kaikille;o) Tästä tähän ja siivoomaan. -T- Huhtikuu eli kevät on virallisesti täällä(2.4.09) Ensimmäisenä pitää hehkuttaa kuinka mamma sai sen täydellisen "oman ajan" mitä parhaimmalla tavalla. Tiistai iltana (31.3.09) kävin Helsingin jäähallissa katselemassa ja kuuntelemassa Helmut Lottia. Aijai, ihanhan tässä kohta keski-ikäinen vanha harppu nautti elämästään kun sai moisen kulttuuripläjäyksen. Nyt onkin sitten pari päivää ylläri kuunneltu Lottia niin, että kohta tulee naapurit ja takavarikoi cd:t. Hupsista heijaa=) Treenit oli pitkästä aikaa viime sunnuntaina Jyväskylän päässä ja kuten siellä suunnalla ollessamme kenttä oli täynnä väkeä. Oli kutsuttuja ja kutsumattomia vieraita=) Jokainen taisi tuntea olevansa yhtä tervetullut. Muutama "kokeilija" kävi paikalla myös, eikä ilmeisesti saatu niitä peloteltua pois eli tervetuloa vain sekalaiseen seurakuntaan "uudet immeiset". Nimet mainitaan sitten kun ollaan tyypit ajettu sisään systeemiin eli riittävän kauan urputeltu ja valitettu niin katsotaan jäävätkö vain tähdenlennoiksi vai onko hermot kunnossa ja jäävät porukkaan mukaan. Tiedän, että joillekin vanhoille uusien tuleminen ei ole positiivinen juttu, mutta elämäntilanteista johtuen monia vanhoja naamoja ei ole näkynyt kentällä hetkeen jolloinka tilaa on tullut luonnollisesti uusille ihmisille. Kaikki entisetkin ovat tervetulleita treeneihin jos kiinnostaa. Meille on vain mukavampaa jos kentällä käy väkeä eikä olla siellä parin koiran takia jotka saattavat huonossa lykyssä olla omia=). Treeneistä ilmoitetaan kyllä jos asianosainen on ilmoittanut halukkuutensa käydä treenaamassa. Mitään vakipäivävakiaika systeemiä ei toistaiseksi voida sopia, ikävä kyllä. Toistaiseksi nykyinen systeemi on sopinut suurimmalle osalle, mutta toki asia voidaan sopia toisellakin tavalla. Alaosaston vaihto tuli eteen kun Ilkka sai Tulpalle ja itselleen treenipaikan Tampereen porukkaan. Toivottavasti meidät hyväksytään jäseniksi SPL Tampereeseen;o) Luvataan olla pelkkiä rivijäseniä jottei jätetä traumoja Tamperelaisiin(kin) koiranomistajiin;D Kiitos SPL Keski-Suomi ry näistä vuosista! Tarinoidaan nyt omistakin koirista kun kerran runosuoli sykkii siihen tahtiin ettei sormet meinaa pysyä perässä. Elikot kävivät rokotuksilla eikä kenenkään fyysisessä kunnossa ollut huomauttamista. Kehuja saatiin kun koirat olivat avoimia ja ystävällisiä. Koira rukat ovat onnellisia kun näkevät joitain vieraita ihmisiä kun muuten liikutaan niiden kanssa vain metsässä...Tappeluilta ollaan vältytty viime aikoina ja muutenkin alkaa taas tuntumaan, että onpas kiva kun koiria on tuo 5(paitsi kun käydään lenkillä ja tuovat hiekkaarapaakuraaoksiasammalta sisälle enemmän kuin emännän siivousfiilis kestää). Elsalle on alettu opettamaan talon tapoja eli vierellä kulkemista. Vielä pitää kitukasvusta koulia, ihan ei maltti vielä riitä. Samoin sitä kuuluisaa luoksetuloa vaikka onkin häiriötä on alettu pikku hiljaa vaatimaan. Kaikkea ei voi kerralla tehdä ja onneksi täällä korvessa ei paljon muita häiriöitä ole kuin omat rakit. Ursula liukastui jäisellä polulla ja vaikutti pari päivää apaattisemmalta, mutta nyt on jo oma itsensä. Iines...no wannabe susikoira on nyt saanut olla pystykorvainen kiusankappale. Pakko myöntää, että on vuodet Iinestäkin rauhoittaneet, mutta vielä se kimeä haukku sieltä irtoaa jos jotain pientäkin tapahtuu. Lajinsa viimeinen eli belgipappa Jedi, vanhalta herralta alkaa mennä kuulo ja taitaa olla näössäkin jotain pientä vikaa. Reagoi asioihin joihin ei ole aiemmin reagoinut mitenkään. Silmät olisi tarkoitus tutkia kun viedään Elsa välikuviin. Muuten pappa on ollut myös kuuluisa oma itsensä. Mitä nyt ripuloi kolme päivää viime viikolla syystä joka jäi arvoitukseksi meille kaikille. Tulppa, tuo uupiduupimän kävi pienen tauon jälkeen pureskelemassa maalimiestä ja kaipa siellä oli treenit mennyt hyvin kun ei mies palatessaan vaikuttanut kovin masentuneelta. Tottikset Tulpan kanssa on mennyt eteenpäin, peehoon läpäisy on siis mahdollista myös sohvankäyttökoiralta kun vain isäntä kouluttaa piskinsä iskukuntoon (vinkvink Ilkka)... Aurinkoisia (treeni)kelejä! Kevät tulee (10.3.09) Otsikko voisi jatkua samoin tervetuloa migreenit. On niin mukava nauttia aurinkoisista päivistä kun tietää nauttineensa viimeistään siinä vaiheessa kun huutelee merinorjaa valkoiseen luuriin(lue:oksentaa). Tervetuloa siis taas vuoden migreenikausi, ei ole ollut ikävä. Sitten iloisempiin uutisiin. Treenitty on jonkin verran ja saatu sovittua mitä erilaisimpia tapaamisia. Tulossa on mm. Harjulan Esan viikonloppu luennon ja käytännön merkeissä. Luennon aihe on vielä hivenen hämärän peitossa, mutta eiköhän sieltä painavaa asiaa kuulla aiheesta kuin aiheesta. Samoin se perinteinen pääsiäisen kevätretki kuuluu ohjelmaan. Lisäksi on tarjolla kevätleiri huhtikuun lopussa ja jälkileiriä kesäkuussa. Eiköhän näillä nyt alkuun päästä kun kuitenkin kaikki normaalit tottis+purut ym treenit vedetään siihen päälle. Meiltä on kyselty ollaanko yhdistys tai jokin vastaava systeemi kun järkkäillään juttuja. Ei olla eikä taideta koskaan ollakaan. Yksityishenkilöinä järjestän kasvateille ja kavereille niitä juttuja joita itse olen kaivannut. Samalla pääsen tapaamaan tuttuja ja saan lisäoppia. Toivottavasti vain väki tulee paikalle niin ei tarvitse lopettaa aktiviteettien järjestämistä. Iines säikäytti meidät reilu viikko takaperin. Tuo eläin joka elää syödäkseen ei syönytkään. Vuorokausi sitä katseltiin ja sitten soittorumba käyntiin, jotta saatiin kaveri lekuriin. Jossain oli tulehdusta joihin tuli sitten antibiootti kuuria. Ylläri uutinen oli munuaisissa oleva kystamuodostus, jota nyt sitten tarkkaillaan. Toistaiseksi ainakain munuaiset toimivat eikä lääkitykseen tai muuhun lisähoitoihin tarvitse ryhtyä. Nyt on jo Iines parempi, jopa normaali ärsyttävä raivostuttava itsensä. Onneksi. Eräs kevätretki tehtiin eläinlääkäri Ventelälle Kankaanpäähän 6.3. Kuvaus tulokset olivat kasvattajana riemastuttavia, mutta myös pettymyksiä koettiin. Nyt on koko C-pentue kuvattu ja kaikki ovat priimaa. Nessa muuten luustollisesti priimaa, mutta intoa laimentaa C/D lonkat. Toivotaan, etteivät ala oireilemaan ja Nessa saisi elää pitkän hyvän elämän. Nessaa ei laiteta pumpuliin vaan harrastuksia jatketaan samaan malliin kuin ennenkin. Kiitos Outi kyydityksestä ja lapsen hoitoavusta. Oli mukava juoruilla pitkästä aikaa. Kiitos myös Sarinka kun järkkäsit tarkastuksen. Samoin Tommille&Moonalle paikalle saapumisesta vaikkei uutiset ehkä olleet niin hyviä kuin oltaisiin kaikki toivottu. Cenja lähti koeajoon uuteen perheeseen ja ainakin viikonloppu oli mennyt mallikkaasti. Senja pieni koomapotilas ilmeisesti heräilee henkiin tai sitten ei. Onnea matkaan Senja, älä kaikkia huonoja tapoja heti paljasta=) Elsa kävi naapurintätin kanssa hakumetsässä ja kai tuo pentunen jatkaa harrastusta. Ei oltu suohon haukuttu eli intoa vain Päivi treeneihin, koiralla varmaan virtaa riittää...Elsalla vaihtuu parhaillaan hampaat niin leikitykset ovat jääneet vähän vähemmälle. Makupalalla on jotain pientä puuhasteltu, mutta ei kovin vakavalla mielellä. Mukava on ollut ulkoilla kun illat alkavat olemaan pidempään valoisia. Jo se pimeys alkoi tympäisemäänkin. Alkaa treeni fiilikset nousta entisestään. -T- Huhhahhei ja treenin täyteinen viikonloppu takana(16.2.09) Niin ja hyvää ystävänpäivää kaikille näin hienosti myöhässä...kuten aina. Ystävänpäivä vois olla joka päivä, joten eipä tuo varmaan kenenkään maata kaada vaikkei onnittelut tullutkaan oikeana päivänä;o) Jos kaataa niin en ota koppia ettei satu... Perjantaina vietettiin illalla laatuaikaa kahden kesken ylläripylläri purutreeneissä Tampereen kupeessa. Sonja oli naapurintätillä hoidossa, erittäin suuri kiitos lapsen hoidosta ja anteeksi pyyntö porokoiraparoille aiheutuneista traumoista;o) Sitten treeneihin Tulppa toimi yllättävän hyvin ollakseen Kultapapu=) Sitä ei pahemmin haukuttu vaikka ei olekaan mikään lahja Suomen saksanpaimenkoira kannalle. Nyt vain ohjaajalle tuli pienet paineet, tänä vuonna BH ja varjelu ykkönen...vähintään. Kenties lisättynä AD:lla, näyttelyllä ja tarkastuksella ;P Jos kerran tehdään niin tehdään sitten kunnolla ettei jää vapaa-aikaa turhaan sohvankuluttamiseen. Lauantaina pakattiin Jorma täyteen tavaraa ja paineltiin Jyväskylään...jälleen treenaamaan. Ilkka totteli Tulppaa tosi hienosti eikäkö siis Tulppa totteli Ilkkaa hienosti. Aurinko paistaa risukasaan taikka sitten vain ilma oli mitä parhain, koska se totteleminen näytti jopa paikotellen hyvältä. Jotkut heput myös luottivat insinööriin niin paljon, että antoivat elukoidensa pureskella herraa. Ilmeisesti nekin treenit olivat suht onnistuneita, koska kukaan ei lähtenyt kumit vinkuen parkkikselta kotiin. Luxus viikonloppu, toinen ilta peräkkäin kun iskä ja äiskä saivat viettää illan kahden kesken. Ystävänpäivän kunniaksi käytiin syömässä romanttisesti(saa oksentaa) mäkkärissä pekonihampurilaiset ja katsomassa kevyttä lauantai illan viihdettä eli Rööperi. Synkkä, mutta hyvä leffa. Arvaako kukaan mitä tehtiin sunnuntaina? No ylläri taas löydettiin aamupäivällä itsemme kentän laidalta värjöttelemästä. Osan kanssa toteltiin ja osa jätti tottelematta vaikka niiden olisi pitänyt totella. Sellaista se koirantreenaus elämä on. Pelottavan hyviä ohjaajia liikenteessä, ei muuta kuin jatketaan treenilöitä...Purutkin taisi mennä jälleen ihan ok, niitä en ehtinyt paljoa siinä katella. Ilkka tottisteli Tulpan kanssa ja vaikka pieniä ongelmia olikin näkyvissä niin mies ei lannistunut vaan jatkaa harjoituksia. Elsa tuo deedeeärräläinen naiskuulantyöntäjä pääsi vähän maisteleen broilerpyöryköitä perusasentojen takia. "Pieni" koira toimii ruualla kuin junan vessa, joten ei muuta kuin kohti helvetillisiä pettymyksiä kun ei sit jonain kauniina päivänä tottelekaan. Ai minäkö pessimisti?? Koti iltako? Joo Sonjalla ja Ilkalla toki. Mamma lähti vielä Länkipohjaan hallitreeneihin veresteleen muistoja Ursulan kanssa sisätilatottiksista. Hieman taisi selkä olla jumissa viikonlopun kärryssäolon takia kun hieman oli kuupamaista fiilistä koiralla. Paljoa en silakkaa kiusannut, pelattiin ja pelleiltiin. Kivaa oli... Tästä tähän, palataan taas -T- On viikonloppu takana taas(2.2.09) Viime viikko meni nopeaan vaikka tuntui alkuun ettei se lopu koskaan. Ulkoiltiin kun oli kivat ilmat ja muutenkin vieteltiin normi eloa. Koiria treenattiin viikonloppuna ahkerasti...tai ne treenas ketkä treenas=). Lauantaina saatiin vieraita Lahdesta ja samalla tuli taas lisää tavaraa kompostiin(siis ennestään ahtaaseen kämppään). No jotain tarpeellistakin sieltä tais tulla. Nyt sit koirat pääsee pureskelemaan minne haluaa kun kerran tuo puku tuossa eteisessä hengailee. Tavarat on myytävänä ja niistä ilmoittelen kun olen inventaarion tehnyt. Osa romppeista on jo varattu ja menossa, mutta kyllä täällä vapaanakin vielä on paljon erilaista... Vieras Lahdesta myös katseli pienen, mutta sitäkin innokkaamman treeniväen purut ja Ilkka sai vinkkejä kuinka jatkaa. Samoin taisi saada ohjaajatkin jotain kotiin viemisiksi. Onneksi vieras lupasi tulla toistekin ja paremmalla ajalla, joten eiköhän oteta tytöt ja Tommi joku kerta uusiksi;o)? Kiitos kaikille jotka saapuivat paikalle pakkasesta huolimatta. Ursulalla tein pienet tottikset ja koira vaikutti onnelliselta pieneltä koiralta. Seurataan selkää ja tehdään terapiatottista, josko kokeiltaisi Ursulankin kanssa tokottelu-uraa ensi kesänä=)Taitaa vaan poikittaaahdistaapomppia vielä toistaiseksi sen verran ettei tokottelutuomarit tykkää meistä. Keväällä voi kokeilla sitten pari kertaa pk-puolen esteitä josko vaikka käytäs metsäjälkeä ajelemassa JOS selkä kestää. Toistaiseksi Ursulan titteli on eläkeläinen. Harmi kiva 7vee koira. Jedin kanssa tein noutoja. En tiedä mitä pitäisi siihen mäkläämiseen tehdä, lisää painetta vai vähemmän painetta. Välillä toimii paine ja välillä ei. Ei siis ikinä enää karvakoiria tähän taloon kun ei niiden sielun elämää voi tajuta opistotason koirankusettaja. -T- Pelottaa =) (21.1.09) Otsikko ei ehkä kuvasta parhaiten olotilaani tällä hetkellä. Pelottavaa on, että olen ollut jo pari viikkoa liian hyvällä tuulella ollakseni minä. Vihainen ja vittumainen ämmä on nauttinut elämästä vaikkei mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan tai ole lähiaikoina tapahtumassakaan. Ehkäpä oli jo aikakin olla paremmalla mielellä kauemmin kuin 5minuuttia kerrallaan. Jedin kanssa ollaan alettu treenaileen, tällä kertaa namin voimalla. Ei pidä näköjään aliarvioida ruuan mahtavaa voimaa pienen pölkipojan kanssa. Kaukokäskyissä istuminen alkaa näyttämään istumiselta eikä pelkästään kyynärpäiden ylösnostamiselta. Luoksetulon pysähdys, nooh välillä pysähtyy paremmin ja välillä huonommin, mutta silti parannusta on tapahtunut aika paljonkin(mikä on aika yllättävää näillä treeni määrillä :)) Noutojen luovutus tuo meidän pahin ongelma, sekin alkaa oleen paranemaan päin. Nyt jo sitä kapulaa voidaan pitää mäkläämättä jos minä liikun, vielä ei kestä pienen pelkikoiran liikuttaa jalkojaan, siitä seuraa mäkläys. Suostuiskohan tokottelu tuomarit siihen, että mä vaan liikkuisin ja koira istuis kapulan kanssa? Ai ei suostu, no ne onkin ihan tylsiä tyyppejä. Seuraavalla kerralla sitten treenilöidäänkin hieman tuomispuolta ja manataan kun persiilleen meni...Kivaahan taas papan kanssa on puuhatessa pienen ajatustuokion jälkeen. Nähtäväksi jää päästäänkö koskaan kisoihin asti. Ursulan selkä on ollut parempi, eikä ole syönyt kipulääkkeitä. Tällä hetkellä sillä on juoksut ja Tulpalla on välillä vähän vaikeuksia ulkona muistaa käydä tarpeillaan. Poikarukka kun siskon pimppa nyt vaan tuoksuu niiiiiin hyvälle. Iines on nyt Iines, vänäpii susisesse. Sillekin juoksuja odotellaan, pääsis tytöt harrastamaan turva"sitä" jos vuotaisivat yhtä aikaa. Eikä mitenkään oma lehmä ojassa, pääsisin helpommalla luuttuamisella kun valuisivat samaan aikaan. Vaikka nuo pari kertaan vuotavatkin kämpän sen näköiseksi, että vieraat voisi toivottaa tervetulleeksi teurastamoon niin kyllä nuo nartut sopii mulle vaan niiiiiin paljon paremmin. Ainahan sitä akkoja toinen akka ymmärtää. Pentu alias Elsa alias termiitti alias täsmäase alias saatanan sawolainen alias äiskän kullanmuru kasvaa ja kehittyy. Melkein on jo sisäsiistikin wou jotain osannut tehdä sen kanssa "oikein" :P Pentunen on yhä edelleen kaikessa tekemisessä positiivinen tyyppi. Sen kanssa on kiva puuhastella pieniä tottisjuttuja namilla himassa tai sitten riekkua hulluna hangessa lelun kanssa,aina se on yhtä satasella hommassa mukana. Isompiaan se kiusaa ja pistää Tulpankin leikkimään pientä susikoilapoikaa kun puree Tulppaa kaulaheltasta ja pikku uupiduupimään vaan joutuu ihan väkisin heittäytymään selälleen kun pikkuämmä hyökkii kimppuun. Loisto kersa vaikka siihen menee miljoona kertaa päivässä hermo. Ei ole ennen ollut tuollaista pentua meikäläisellä. Hullu se on ja siksi sopiikin mun käteen ;) Muutenkin on taas fiilistä treenailla koirien kanssa niin omien kuin muidenkin. Meillä on kasassa mukava porukka jossa on mukava tehdä. Jokainen tehkööt tavallaan, autetaan jos on tarvis ja jos ei oo tarvis apuun niin keskitytään sitten vain omiin elikoihin. Ilkka purettaa osaa väkeä ja osa sitten tottistelee joko omin nokkineen tai ohjatusti. En jaksa enää ottaa paineita muiden ihmisten koirien treenaamisesta joten kaipa sitä kautta on löytynyt se rentous ja ilo taas tekemiseen niin omaan kuin muidenkin ohjaamiseen. Kiitos kaverit ja ystävät näistä hyvistä fiiliksistä=). Tästä on hyvä jatkaa ohjelmaa täynnä olevaa kevättä kohti. Tulossa on luentoa ja päivä leiriä ja ihan majotuksenkin kanssa olevaa leiriä. Hittolainen, täähän saattaa vielä kääntyä positiiviseksi jutuksi koko helvetin koiraharrastus jossa toisen väen haukkuminen on melkeinpä pakollista ja nautittavaa touhua. Pyhimys en ole minäkään, toki olen moiseen sortunut itsekin, mutta ehkäpä sitä nykyään osaa jo pitää turpansa kiinni ja antaa muiden louskuttaa leukojaan jos haluavat. Varovaisuus olkoot hyve tässä asiassa. Foorumille on yrittänyt kirjautua väkeä mitä oudoimmista mailiosoitteista eikä nimimerkitkään ole meikäläisille "tunnettuja", joten jos haluat sinne pääsyn. Kannattaa valita sellainen nimimerkki joka tunnistetaan taikka mailiosoite josta saa selville kuka oikeasti olet. Kyse ei ole veemäisyydestä vaan siitä, että se on alunperin luotu kasvattiemme ja kavereidemme höpöhöpöpalstaksi. Sinne toki pääsee vieraatkin ihmiset jos vain tiedetään kuka sinne haluaa. Foorumia on nyt siivottu osasta käyttäjistä ihan vain siksi, etteivät he olleet kirjoitelleet sinne mitään. Joten jos kuulut kyseiseen sakkiin niin rekisteröidy uudestaan ja esittele edes itsesi=) Nyt tämä ämmä painuu petiin ja toivoo heräävänsä huomenaamulla yhtä iloisella mielellä kuin tänäkin aamuna. -T- Vuosi vaihtui ja vanhat kuviot jatkuu(8.1.09) Joulupukki toi paljon lahjoja...Sonjalle. Sai iskä ja äiskäkin sen mitä toivoivat ja vähän enemmänkin. Ihme ja kumma, että suklaita on vielä jäljellä. Syytä kenties on emännän hammassäryllä joka ei taida lähteä muualla kuin kidutuspenkissä. Eikä sitä ovea avata ihan pikku kivun takia. Mieluummin vaikka synnytän=) Muuten joulu ja uusi vuosi meni rauhallisesti ilman sen suurempia hässäköitä, kaipa tämä vanhuus vaivaa kun ei jaksa enää temuta aamuun asti. Elsa kasvaa ja kehittyy. Tällä hetkellä näyttää kääpiösusisesseltä. On kuin iso koira pienessä koossa, onneksi tuo tottelemattomuus paljastaa sen olevan vielä vauva koira. Meillähän nuo koirat ovat niin hyvin koulutettuja, että tulevat pitämään jopa vieraille seuraa pöydän ääreen. Muuten niiden koulutustasosta voidaan olla todellakin montaa mieltä. Nellille ei tule enää pentuja. Syy löytyy jossain vaiheessa Nellin omilta sivuilta. Vielä siellä ei ole asiasta mainittu(laiska päivittäjä). Seuraavat pentuset siis meille tulee joko Cököstä, Helmistä tai Pikkiksestä jos katson tarpeelliseksi lisätä kultapapuja tähän maahan. Kuvaus aika on nyt varattu maaliskuulle ja sinne matkustaa ainakin Tulppa, Nessa ja Cenja. Katsotaan lähteekö muita mukaan vaiko eikö. Tarvetta ei taida olla, muut ovat käyneet jo pöydällä puhtain tai melkein puhtain paperein. Cenja naitu neiti tulee takaisin, mutta siitä ei vielä sen enempää kun itselläänkään ei ole tietoa millainen koira sieltä vastaan kävelee. Siitä seuraavalla kerralla enemmän. Pikku hiljaa taas viritellään treenien jatkumista. Taukoa taidettu tarvita vähän kaikki kun nyt oikein soitellaan, että millois tottistellaan tai puretellaan. Joillain on siis liian helppo elämä kun haluavat välttämättä nähdä meidät saati kuunnella sitä huono tasoista pään aukomista, jota joku saattaa kutsua neuvomiseksi. Taso se on joka säilyy...megahuonona. Itsellekin tauko teki hyvää, nyt on ihan eri fiilis lähteä huuteleen hävyttömyyksiä jos joku niitä kaipailee. Pelottavaa on ollut kun emäntä ollut jo viikon hyvällä tuulella vaikka mitään ihmeellistä ei ole elämässä tapahtunut. Ei edes mukavia juoruja ole tullut korviin. Siis voiko tylsä elämä olla myös mukavaa?Juu voi jos sen tylsän elämän eläjä on hieman outo. Mutta yksi huono puoli tässä hyvällä tuulella olosta on ollut, en ole saanut siivottua. Se kun vaatii sellaisen sopivan raivon niin johan tapahtuu, nyt vain hengaillaan ja ollaan muka tekevinämme vaikka täällä ihan oikeasti joku pieni tyyppi ja sen karvaiset kaverit sotkee niin kuin ennenkin. Sonja uutisia. Yhä hengissä ja vaikuttaa suht normaalilta pieneltä ihmiseltä tai ainakin niin normaalilta kuin näistä vanhemmista voi tulla. Mäen lasku on tosi kivaa puuhaa, etenkin stiigalla, kyllä pulkkakin käy. Sonjalle pukki toi omat siivous välineet ja ahkerammin neiti on moppiaan taluttanut kuin äiskä ite. Ehkä siitä tulee siistimpi isompana kuin äiskästä (ja iskästä). Nyt kuitenkin tanssimaan tuon imurin kanssa vaikka vieläkin taitaa olla mammalla hyvä päivä=). -T- Saiskos luvan...nauttia kunnon yöunet Neiti on ollut viimeiset pari viikkoa hieman huono uninen joten mammahan siinä kärsii. Etenkin kun ei osaa nukkua päikkäreitä samaan aikaan kuin pikku päällikkö. Aaargh. Kiva kierre, mutta kärsittävä on kun kerran tehtykin on=) Koirat sekoilee lumesta ja pentu matkii. Pentuseen olen ollut positiivisesti yllättynyt. Kantsu ostaaa pentu näkemättä sitä, sai enemmän mitä tilas. EnskaElsaSaatananSawolainenAkillesjänteenmetsästäjähullu siinä niitä nimiä näin viikon jälkeen. Kaikella rakkaudella. Eiköhän niitä lisääkin tule ajansaatossa. Kiva on ollut ötökkä ja katotaan kuinka pilalle sen saan. Veikkauksia voi alkaa vetään, yksiristikaksijosetveikkaaetvoivoittaa...Nyt saapi ipana vielä kasvaa ja katellaan mitä siitä isona tulee. Ehkä se jatkaa tota meidän sohvankäyttökoira-linjaa tai sitten siitä tulee ihan oikea harrastuskoira. Kuinka pelottava ajatus=) Ilkka vanheni vuoden tiistaina. Lahjat eivät olleet kummoiset, mutta kriisiostokset jatkui miehen puolelta itseltään. Saapi kertoa kyselijöille itse mitä tulikaan hankittua. Kivan näköinen pörisevä lelu. No leikkivä lapsi ja mies on huhujen mukaan terve, joten antaa tuon sisäisen pikkupojan päästä (jälleen) valloilleen ja jatkaa leikkejään. Alkuvuoden tottispäivät on lyöty lukkoon ja leiri ajankohtaakin on alustavasti kateltu. Niistä löytyy lisää foorumilta(kunhan jaksan kirjoitella=)) Joka kuukausi on tarkoitus pitää tehotottis päivä, joten kalenterit esiin ja foorumia tuijottaan, että mitä missä milloin kuka mitä täh???Eli se sama meno jatkuu kuin aina aiemminkin, me mistään mitään tiedetä. Joulu lähestyy (7.12.08) Tuli käytyä näytelmissä. Tulppa sai sen kaivatun Hooon ja lupaus tuli ettei ikinä enää...ainakaan kennelliiton näyttelyihin. Cököstä tuomari tykkäsi, mutta P1sen puuttuminen "tiputti" arvosanan T:hen. Eipä se hampaan puuttuminen koiran elämää muuta miksikään, joten antaa Cökö painaa vaan;o) Pikkujoulut vietettiin parin vierailevan tähden seurassa Palokassa. Lystiä oli niillä ketkä oli paikalla ja ne ketkä eivät tulleet niin se on voi voi ota jätskiä, me ei sitä tarjota...Ensi vuonna uudestaan jos ollaan puheväleissä. Kiitos isännälle ja emännälle vieraanvaraisuudesta. Pentunen on ollut talossa muutamia tunteja ja toistaiseksi vaikuttaa oikein lystiltä pakkaukselta. Väriinkin on jo tottunut joten ei muuta kuin pilaamaan sitä ahkerasti. Tyyppi tulla tepsutti sisälle kuin olisi aina asunut täällä, eikä toiset koiratkaan saaneet sitä järkyttymään. Kiitti vaan kasvistäti ja setä. Tästä on meidän vuoro jatkaa=) Sonja keskustelee jo kovasti...harmi ettei muista sanoista kuin äiti saa selvää. Meillä kävi Sonjan kanssa kavereita kylässä. Kiitti Sarinka ja mukelot vauhdikkaasta menosta. Otetaan joskus uudestaan, pidemmän kaavan mukaan. Tekee ihan terää kun on seuraa... -T- Väsynyttä porukkaa (15.11.08) Vaikka tässä iässä ei pitäisi enää juhlia ikääntymistä niin tuli kuitenkin sellaiseen saumaan Yö:n keikka Himoksella, että pakkohan se oli hyödyntää. Vanhat pierut ajelivat ensiksi illan edestakas kun vihdoin sai päätettyä majoittumisen Himoksella eikä ajella taksilla sinne sun tänne. Keikasta nautittiin täysin rinnoin ja seura oli loistavaa. Kiitos vain lahjoista Iina ja Juho; lihanuija, veitsenteroitin ja kahvikuppi tuli tarpeeseen...Tarpeet jääkööt sanomatta. Nyt on nuijalle vaan kehitettävä työtä ettei tunne jäävänsä paitsioon noiden kolmen muun (liha)nuijan seassa. Väsymystä havaittavissa valvomisesta, se on tämä ikä, ei vanha enää jaksa samalla tavalla kuin nuorempana. Nyt alkaa jo olemaan pentututinaa. Hitto vie, kohta se on ihan totta, että meilä taapertaa sellainen pieni koira. Kuinka perkeleessä sen kanssa pitää olla ja elää ettei sitä pilaisi sen elämän alkutaipaleella;o)? Odotukset ovat korkealla, josko nyt tärppäis se toimiva koira kaikinpuolin. Nooh, pessimisti nostaa päätään ja tulee tuumattua, että jos on toimiva peli kentällä niin rikki se on sitten muuten. Pessimismiin taipuvainen realisti ei pety=) Tyttö nimeltä Enska, voidaan lauleskella joulukuusen ympärillä. Virallinen nimi on tiedossa, ollut jo aika pitkään. Jotkut tulevat ymmärtämään jujun, jotkut eivät ja joillekin se on yhdentekevää. Itselleni se nimi merkitsee erään kieron miehen loistavaa oivallusta. Pelkästään jo se, että nimen keksijän mielestä nimi sopii hienosti juuri meidän koiralle on sellainen asia josta pitää olla ylpeä;o) Kiitos sinä nimeltä mainitsematon mies jossain päin maata. Nimeäsi ei vielä julkisteta kun en just sitä nyt muista...Uskoo kent tahtoo. Eka Goldobaf's elukka on käynyt MH-luonnekuvauksessa. Kiitos Tiina kun veit Pikkiksen juoksemaan MH-testiin. Pirkko on Pirkko vaikka voissa paistaisi. Pääasia, että koiralla on kivaa, ei meillä omistajilla niin väliä;o) Nyt päikkäreille. Palataan jos on asiaa=) -T- Isänpäivää ja muuta mutinaa (9.11.08) Isänpäivä...taas vuoden tauon jälkeen=) Lahjottiin Ilkka-isiä aamulla pitkillä aamu unilla ja parilla lahjalla. Muuten vietettiin normi sunnuntai päivä eli vuoronperään vahdittiin tytsyä ja tilaisuuden tullen paettiin koneelle, hyi meitä. Mamma karkasi naapurin tätin kanssa kentälle päikkäreiden aikaan ja ehti palatakin ennen kuin neiti heräs. Ennen kuin kukaan soittelee eläin eikun lastensuojeluun niin isukki kölli tyttärensä vieressä. Ursula vieraili lekurissa. Luustossa ei ole vikaa, selkä oli terve ja polvissakaan ei moittimista. Aisti reissua kehoittivat harkitsemaan. Ensiksi kuitenkin hyödynnetään hierojan palveluja jos sieltäkin saisi vinkkiä mikä voisi olla vikana. Ursula on muuten pirtsakka, pelottavan pirtsakka. Nyt pitäisi pitää pari viikkoa levossa ja nauttia Rimadyliä päivittäin. Katsotaan auttaako lääkkeet, lepo ja sitten jossain vaiheessa hieronta ennen kuin roudaillaan koiraa Aistiin. Epätietoisuus jatkuu toistaiseksi. Ilkkaa on pureskeltu viikottain ja mamma vahtinut vieressä kentällä ettei kottaraiset kirmaile kentällä eikun siis et ne kottaraiset kirmailee siellä kentällä eikä vaan lusmuile. Ilkka ja Ilkan (helvetin) enkelit;o) Onneksi siellä on joskus pelastamassa jokunen muukin mies Ilkka poloista. Jatketaan harjoituksia, koska kivaa on toistaiseksi ollut eikä kukaan ole vielä itkien poistunut kentältä. Koiratkin ovat (outoa kyllä) tainneet nauttia insinöörin puremisesta. Tottikset ovat olleet nyt joulutauolla ja kenties tauko jatkuu talvitauolla josta päästään viettämään kevätlomaa jonka jälkeen onkin vuorossa kesäloma. Kesäloman jälkeen masentaa ja pidetään syysloma ja taas tuli joululoman aika...eli kattellaan milloin seuraavan kerran tottistellaan;o) Eli jos ei selvinnyt niin tottistreenit lomalla, palaa kuvioihin sitten joskus. Treeneistä päästiin hienosti aasinsiltaa pitkin porukan pikkujouluihin joista lisää omalla (hah kuulostaapa hienolta) foorumilla. Kaikki "meidän" väkeen kuuluvaksi tunteva on tervetullut. Näytelmät lähestyvät. Ei taida Iines päästä kehään asti, en viitsi tuoda sitä paikalle kun ei rouva tahdo korviaan laskeskella yhtään painoista huolimatta. Tulppa on tulossa naurattamaan yleisöä omalla hömelöllä olemuksellaan. Pitikö nuo näyttelyt ottaa vakavasti? Ei millään jaksaisi. Hesaan messariin reissua mietiskelen, jospa sitä pikku tauon jälkeen lähtisi sieltä sitten shoppaileen ne pakolliset joululahjat koiraimmeisille.Koiria ei siis messariin ole tulossa, mutta jos mamma lähtisi turistiksi. Pentu on varattu ja kasvaa jossain päätä Suomen maata. Joulukuun alussa se (ehkä) meille taapertaa. Väri on "väärä" meikäläisen mielestä muttei kasvattajan. Mitenkähän sitä sitten taas sopeutuu siihen, että torpassa riehuu yksi villi koiralapsi? Pitää keksiä oikein kiva kutsumanimi jota on voimasanojen säestyksellä helppo huutaa. -T- "Vapaa viikonloppu" (18.10.08) Ensimmäinen viikonloppu kotona niin, että tytsy hoidossa. Oli autuaallisen ihanaa nukkua aamulla pitkään ilman, että yöllä olisi edes havahtunut kertaakaan. Kahvit sai juoda rauhassa ja naaaaatiskella muutenkin olosta ja elosta ilman, että eräs 80senttinen piällikkö komentaa touhuihin. Menin tekemään jotain sellaista jota kadun varmasti montaa kertaa jatkossakin, koska jo tässä vaiheessa katumus ajatuksia tullut mieleen. Ilmoitin Iineksen Jyväskylän näyttelyyn ja samaan konkurssiin sinne on tulossa ainakin 2 C-susikoiraa myös. Händleri on varattu kaikille ja tulostavoitteet kerrottu eli T:tä lähdetään hakemaan ja kaikki siitä ylöspäin on silkkaa plussaa. Iines on täysin wannabe-susisesse pystyine korvineen...eikä se sen hännänkantokaan ole rodulle tyypillisintä, kippurassa pahemmin kuin pystykorvalla. Tyhmästä päästää kärsii koko lompakko. Jedin kanssa startataan avoimeen luokkaan, jos vielä kokeeseen mahdutaan. Treenattu ei olla pätkääkään, mutta eiköhän ne kasaan saada kun viikkoa ennen aletaan treenilöimään=) Onpahan paremmassa muistissa sitten koepäivänä. Maanantait pitäisi kieltää laissa (6.10.08) Miksi ikinä maanantait eivät voi olla täynnä tarmoa ja elämisen riemua?Ainakin meikäläisellä maanantait menee enemmän tai vähemmän hohhailessa. Jedin kanssa käytiin hakemassa se viimeinen tarvittava ykköstulos tokon alokasluokasta Mäntästä reilu viikko sitten. Oli kyllä koiran huonoin suoritus mitä se on ikinä (uskaltanut) meikäläisen kanssa esittää.Okei, ei se ohjaajankaan olotila ollut iloisimmasta päästä ollut. Kiva koira kun käyttää kaiken mahdollisen löysän heti hyväkseen. Ei muuta kuin avointa luokkaa kohti jos treenit menee ok... Iines on päässyt nyt parina kertana treeneihin mukaan ja onpas pitkästä aikaa rentouttavaa tehdä lassiekoiran kanssa hommia. Naapurin tätin mielestä meitin pitäisi ottaa tavoitteeksi tokon aloluokka, mä vielä arvon=) Otetaan nyt lassien kanssa hermoloman kannalta tää treenaaminen ilman sen kummempia tavoitteita. Muuten mennyt etuovessa notkuessa ja talosta haaveillessa...lapsen kanssa kikkailessa kaikkea kivaa. -T- Hyvää matkaa Evergrey's Quick Zolita 11.10.94-24.9.08 Tuli se hetki jota olin pelännyt. Oli aika päästää Sole pois, onneksi tilanne ei antanut muita vaihtoehtoja. Niin sammui sydän rakkaan ystävän pää polvellani nukkui Sole uneen josta ei herätä. Monta vuotta me yhdessä oltiin, Sole oli vierelläni vaikka muu maailma olisi kuinka potkinut päähän. Mikään koira ei tule ottamaan rautarouvan paikkaa sydämessäni, se oli enemmän kuin koira. Ei ehkä kenellekään muulle kuin minulle. Sole ei juossut näyttelyissä voitosta voittoon, se ei ollut harrastuskoirana mikään tykki, mutta ystävänä ja toverina hoiti hommansa erinomaisesti kaikki nämä vuodet. Antoi anteeksi ja rakasti, voiko muuta ihminen toivoa? Hyvää matkaa, nuku hyvin... Leikit leikitty ja hauskaa oli(23.9.08) Hmmm ei ole hetkeen kirjoitellut ja jotain on saattanut tässä välillä tapahtuakin... Käytiin 14.9.08 tokottelemassa Jedin kanssa Kirkkonummella belgien rotumestiksissä toisen alokasluokan ykköstuloksen verran. Tällä kertaa pisteitä ropisi 179 ilman liikevirheitä. Tiukkojen tuomareiden valinta siis jatkui. No onpahan ainakin ansaitut ykköstulokset ettei ole tuomareita paljon tutkittu kun koiraa on kokeeseen ilmoitettu. Toivottavasti viimeinen aloluokan koe on tiedossa 27.9.08 Mäntässä. Sen jälkeen nokka kohti eläkettä...kunnes saadaan ensiksi se TK2 plakkariin. Siihen ehkä pitää vähän harjoitella ensiksi ennen kuin ilmoituksia pistetään menemään. Tota TK2sta en kyllä lupaa kisata kuukaudessa ja niihin kokeisiin kyllä vähän katellaan jo tuomareitakin;o) Hyvä jätkä Jedi on kun jaksaa puurtaa. Leiri pidettiin ja toistaiseksi valituksia ei ole kuulunut. Palaute kentällä oli välillä melko ankaraa eikä kauhean oikeudenmukaistakaan, mutta onneksi väki on ymmärtäväistä eikä kukaan ainakaan ole uskaltanut tunnustaa suuttuneensa verisesti. Treenit onnistui tai ainakin tuli paljon neuvoja jos ei muuten mennyt putkeen. Karhukin nähtiin muutenkin kuin tölkeissä eli eräs leiriläinen tapasi herra tai rouva Kontion koiran ulkoilutus reissulla...ja eiköhän me menty ja tehty jäljet siihen viereen. No ei nähty herra tai rouva Kontiota vaikka sitä hieman huudeltiinkin, perhana. Ilta ohjelma oli lauantaina suht yksi puolista. Karaokea veti useampikin upea ääninen henkilö. Ilkkakin joka ei siis laula karaokea viihtyi todistettavasti mikin varressa (kiitos Ville Vallaton karaokevehkeiden paikalle raahaamisesta). Tulihan niitä hienoja lentäviä lauseitakin ja leirin mietelause voisi olla: "Elämä on kuin pokeria, jos ei ole paria. Olisi parempi olla hyvä käsi"...Juttujen taso siis oli ala-arvoista, mutta sehän ei pitäisi olla kenellekään yllätys meidät tunteville. Peruutuksista huolimatta saldokin vaikuttaa menevän pari euroa plussalle jolloinka ehkä kenties vannomatta ilman lupauksia saatan yrittää jos jaksan keväälle jälleen leiriä. Paikka oli loistava ja sitä tullaan käyttämään jos vain mahdollista jatkossakin. Seuraavalle leirille kouluttaja ehdokkaita otetaan jo vastaan...siis jos sellaista seuraavaa leiriä järkätään;o) KIITOS SIIS JÄLLEEN KERRAN KAIKILLE!!!seuraavaan kertaan (joka siis näyttää tulevan, hyshys...ei kerrota sitä kenellekään olkoot se salaisuus=)) Riitalle jälleen se erityiskiitos kyökkiorjana toimimisesta, oli ihanaa kun aina oli kahvia tarjolla;o) Kuvat tulevat joko galleriaan tai meikäläisen picasaan jossain vaiheessa. Ilmoitan kyllä kunhan olen nuo kuvat katsonut itse läpi...Ainiin, tack Lotta kameramuijana toimimisesta...joka koira taidettiin saada ikuistettua sekä hieman muitakin ikimuistettavia hetkiä;o) Treenailtu on muutenkin kuin vain leirillä, viikottain on väki jaksanut tänne ajella sovittuna ajankohtana. Hienoa kun itsellä on kerrankin lyhyt kotimatka;o) Kiitos tänne tulijoille, on ollut hienoa huomata ettei tuo matka ole kaikille esteenä kun puhutaan koiraharrastuksesta=) Jatketaanhan taas sovittuna ajankohtana. Taas uusi viikko edessä(8.9.08) Viikonloppuna oli melkoinen hulina. Lauantaina käytiin tokottelemassa Jedin kanssa Korpilahdella alokasluokassa 1tuloksen verran, pisteitä 174. Oli erittäin tiukka tuomari täti. Armosta ei tullut yhtään pistettä, joten tyytyväinen pitää olla. Koira toimi ok, hieman olisi saanut pitää paremmin kontaktin seuraamisissa, mutta muuten elukka teki just niin kuin pitikin. Hyppy nyt ei oikein onnistunut, siinä tapahtui ainut ns. liikevirhe. Jäi esteen taakse istumaan kun piti seisoa. No, se nyt oli odotettavissa oleva virhe. Suoritti hiljaa ja oli oikein kiva ohjattava. Seuraavaan kokeeseen paikkaa soittelemaan...Mietinnässä olisi kuitenkin yrittää sitä JK3sta, ei jäisi harmittamaan jos kävisi edes yrittämässä. Jos koira ei jaksa tai näyttää siltä ettei pysty suoriutumaan koitoksesta niin keskeyttäisi. Viikonlopun ohjelmassa oli myös treenailua. Lauantaina kentällä oli väkeä vähemmän, mutta sunnuntaina oli väkeä kuin pipoa. Olivat tällaiset kultapapu päivien harjotukset. Tarjolla siis oli extra huonoa läppää ja kohtuu hyviä puruja ja jälleen supersurkeeta tottis ohjeellistamista. No vaikutti ainakin siltä, että väki viihtyi eikä kukaan vetänyt herneitä nenään taikka lähtenyt itkien kentältä. Aika outoa siis Meillä on nyt viikon majaillut 8kuinen koiralapsi, jolla on työnimenä NäsäHäsä alias Hyrrä. Nimestä voi päätellä jo aika paljon. Se on oikein kivan oloinen "pieni" nuori koira josta nyt sitten mietitään pidetäänkö vaiko eikö. Tällä hetkellä vaikuttaa ihan ok tapaukselta, mutta energiaa on tuhat kertaa enemmän kuin Heksalla aikoinaan joten voimavarojen riittävyys siihen energiamäärään on mietinnässä. Jos olisi tarha pihassa niin voisin pitääkin elukan juoksemassa ympyrää, mutta tässä tilaihmekolmiossa toistaiseksi kuudentena koirana on hieman kysymysmerkkinä pitääkö hermot vai ei...meillä ihmisillä. Koira vaikuttaa ihan hyvältä tottiksessa ja puruissakin pienen ihmettelyn jälkeen hokas mitä siellä pitää tehdä. Vielä on 3viikkoa aikaa päättää ja pohtia mitä tehdään viedäänkö takaisin vai aletaanko keskusteleen hinnasta. Sole elelee viimeisiä päiviä. Tällä viikolla pysähtyy Solen sydän ja se pääsee sateenkaaren tuolle puolen tapaamaan vanhoja tuttujaan Sinnaa, Titua, Essiä, Elliä sekä monia monia muita. Onneksi eräs eläinlekuri lupas tulla kotiin tekemään sen viimeisen palveluksen ja viemään sitten Solen tuhkattavaksi. Ursulalla on selässä hermovika tai ainakin näin minulle kerrottiin. Kuviin mennään ja tarkistetaan luusto, mutta neurologiselta vaivalta se alkoi jo omastakin mielestä vaikuttaa ja sitä mieltä oli myös viisaammat henkilöt. Nyt on Ursulalla sitten edessä kotikoira päivät, en tiedä miten elukka niihen sopeutuu kun on tottunut aina jotain tekemään. Tottista tein makupaloilla ja koira pomppi enemmän kuin pallon kanssa tehdessään ja sit taas väpätti takapää eli katsotaan nyt tilannetta. Kipuja sillä ei vaikuttas olevan, joten jos kestää olla kotikoirana, sohvankäyttökoirana niin olkoot niin kauan kunnes vaivaa enemmän. Tällaista tällä kertaa. -T- Maalataan piruja seinille(26.8.08) Elämä on heittänyt muutamassa päivässä melkoisen varjon tähän eloon. Solen kunto huonontunut parissa päivässä huomattavasti ja nyt on sitten päätösten aika edessä. Mummon on ehkä parempi päästä vihdoinkin juoksemaan ja tapaamaan Sinna-"sisko" vihreille niityille. Pahaa tekee ja niin pitääkin, vaikka tuota koiraa on tullut kerran jos toisenkin kirottua niin silti se on mun elämäni collie, koskaan ei tule samanlaista kieroilun multihuipentumaa. Vielä ei ole muistokirjoituksen aika. Vielä me käydään muutaman kerran metsässä tutkimassa hajuja ja katselemassa lintuja... Toinen varjo on Ursula ja Ursulan selkä. Ensi viikolla olemme viisaampia sen suhteen, mutta pessimisti ei pety mentaliteetilla kun ajatellaan niin siellä on jotain sellaista vikaavikaavikaa, että koira pitää päästää paremmille suojelukentille kirmaileen. Joten pienentynyt lauma saattaa pienentyä vielä enemmän ensi viikolla jos oikein megahuono tuuri käy. Tarkoituksena oli mennä tokoileen Jedin kanssa syyskuun alussa, mutta jos nuo yllämainitut surut tulevat todellisiksi niin en usko, että tästä tytsystä on koiraa kokeeseen viemään. Koira toimii kuitenkin ihan suht ok, on jopa hiljaa eli neljän vuoden työ alkaa vihdoinkin tuottaa tulosta, turpa pysyy kiinni vaikka vähän jännittääkin pientä belgikoiraa=) No parempi myöhään kuin ei milloinkaan mitä tulee tohon hiljaisuuteen. Tulipahan kerrottua tähän mitä osalle koirista kuuluu. Jatketaan nyt noilla lopuillakin. Tulppa ja Iines voivat samoin kuin ennenkin. Tulppa alkaa näyttään jo ihan isolta pojalta, vaikka toivottavasti miehistyy vielä lisää. Iines on kasvatellut karvoja, mutta korvat eivät tahdo taipua enää meikäläisen tahtoon. Juu ehkä noita painoja pitäisi pitää kauemmin kuin pari päivää=) Ehkä seuraavassa elämässä. Jos mielenkiintoa on niin saatan viedä Iines rukan Hämeenlinnan ryhmänäyttelyyn lokakuussa, silloin pitäisi olla vielä karvat ja ehkä ne korvatkin taipuvat...tai sitten ei. Kauhean vakavasti en tuon koiran näytelmäuraa ota, koska sen kauneus tosiaan on katsojan silmissä ja ainakin meikäläisen silmään se näyttää ihan hyvältä pimeässä ilman silmälaseja=) -T- Laatuaikaa äiskälle (21.8.08) Viime viikonloppuna äiskä vietti laatuaikaa itsensä ja koirien kanssa. Isi ja tytär lähtivät perjantai iltana Hyvinkäälle laitteleen Jormaan piuhoja ja morjestaan sukulaisia. Mitä tekee äiskä laatuajalla, juoruaa puhelimessa puoli yhteen yöllä, herää viideltä ja lähtee katsomaan koiria Äänekoskelle SM-kisoihin. Joo ei ole terveellä pohjalla vieläkään äiskän laatuaika=) Sunnuntaina äiskä sai jo sen verran aikaiseksi, että tiskasi ja siivosi sekä järjesteli vaatekaapit kun ei ollut pikku apulaista. Tuli oikein hyvä mieli kun sai jotain aikaiseksi, mutta ehkäpä se lusmuaminenkin olisi ollut sallittua tässä tapauksessa. Ehkä seuraavassa elämässä=) Laatuaika ei sovi äiskälle, oli väsyneempi kuin normi viikonlopun jälkeen=) Leiriin kuukausi aikaa, jopas se aika menee nopeasti kun on kivaa. Nyt voi jo sanoa ettei tilaa enää ole. Helpompi mesota kun on vähemmän porukkaa. Jotkut tosi kipeet tyypit kuulema odottavat innolla meikäläisen tottista. Ei mee hyvin muillakaan, masokismia siis ilmassa. Hulluja on monenlaisia. Itsekin odotan sitä viikonloppua, näkee monia ihmisiä pitkän tauon jälkeen. Onneksi voi luottaa siihen, että koko viikonlopun sataa vettä ja on oikein perinteinen syyskuinen ilma, mutta me emme ole sokerista joten raikkaassa ulkoilmassa vietetään eikä anneta periksi vilulle tai märille vaatteille. Aimitenniinpessimistikeliensuhteen??? Pikku hiljaa alkaa näyttää kämppä taas muultakin kuin pahvilaatikoiden säilytyspaikalta. Nyt ne pahvilaatikot ilostuttavat naapureita ulkona. Hups;o) Kyllä ne joskus päätyvät roskiin asti (elleivät maadu pihaan). Hyllytkin saatiin ähellettyä seinälle, vielä niihin pitäisi saada vielä aikaiseksi laitella ne koriste-esineet. Koiranpentu varaus on jälleen jätetty sisään ja toivottavasti siemenet itävät muutakin kuin tyhjää. Tulee hyvä joululahja, ainakin se kuuluisa joulurauha on mennyt jos ulos putkahtaa sellainen pienen pieni hauvavauva...Siitä sitten myöhemmin lisää kun saa tietää onko mitään meille tulossa. Ei uskalla hehkuttaa kun on saanut riittävän monta kertaa näpeilleen. Vara suunnitelmakin on jo laitettu menemään eli jo syntyneistä pennuista on alustavasti puheltu itselle uutta kaveria. Miksi näitä varteenotettavia pentueita tulee nyt peräkkäin? Olisi edes puolen vuoden tauko=) -T- Mahtuumahtuusattuusattuu tilaihme kolmio(13.8.08) Jepjep, tänään sitten tunkeepunkeejärjestääjakiroaa. Tulee tavarat jenkeistä(vihdoinkin) ja ne pitäisi saada myös mahtumaan tähän tilaihmeeseen. Hukkaneliöiden malliesimerkkiin. Kiroilua, paljon kiroilua ilmassa kun laatikot puretaan. Löysin uudestaan elämäni rakkauden. Yli vuosi oltiin erossa ja nyt meidän tiemme taas kohtasivat ED energiajuoman kanssa. Kyllähän Battery on ehdottomasti paras noista litkuista, mutta siinä ei oikein hinta kohtaa määrää=) EDissä on kaikkea mitä kyseisiä nesteitä nauttiva tyyppi kaipaa, pullo ja puoli litraa sitä elämän virvoittavaa juomaa. Pysyy silmät auki vaikka muuten olisi unessa. Se on selvästi tarkoitettu äideille, jotka valvovat illalla hetken liian kauan lapsen nukkumaanmenon jälkeen ja nousevat hetkeä ennen kuin lapsi aamulla herää. Kuuluisaa omaa aikaa... Lapsesta tuli mieleen, että meillä halutaan nyt syödä ihan itse. Suurin osa sapuskasta menee muualle kuin suuhun, mutta kukapa olisi seppä syntyessään. Muuten tuo pieni hukkapätkä on ollut oikein reipas, käydään lenkkeilemässä yhdessä ja kivintä on istua rinkassa silloin kun mamma juoksee. Mamman kunto ei vaan oikein noita laukkapätkiä kovin montaa kestä=) Keinu on tosi lysti juttu, tuossa meidän pihassa ei vain ole sellaista vauvakeinua joten päästy iskä ja äiskäkin muistelemaan keinumisen riemua Sonja sylissä tosin. Tässähän huomaa olevansa melko lapsellinen tyyppi kun hukkapätkän kanssa katsellaan muurahaisia taikka ihmetellään pistäviä kuusen oksia. Hauska tyyppi tuo kääpiö silloin kun ei itke eikä kitise;o) Lomat lusittu (4.8.08) Paluu arkeen on taas ajankohtaista, olishan sitä voinut "lomailla" kauemminkin=) Mökkeiltiin viikon verran ja ai että kun oli rentouttavaa kun sai vain olla, nauttia ensimmäiset päivät vesisateesta ja loppuviikon auringon paisteesta, hyvästä ruuasta sekä siitä kiireettömyydestä joka korvessa vallitsi. Tack Lotta seurasta ja avusta niin lapsen kuin koirienkin kanssa. Käytiin viime viikolla mätsärissä ja möllitokoilemassa. Jedi raukka joutui niin "näytelmäkehään" kuin tokotteluunkin. Hieman harmittaa kun herra on oppinut meikäläisen kanssa olemaan kehässä hiljaa ettei koiraa voi enää viedä näyttelyihin kun pallit vietiin poika paralta vuosi sitten. No elämä ei ole reilua. Tokottelu meni sitten yli odotusten, alokasluokasta 194pojoo. Hah, olkoot vain möllitoko, mutta sillä kolmen minuutin treenillä ennen kehää jos sai tuollaiset pisteet(eikä ollut edes tuomaripeliä) niin eiköhän me startata oikeisiinkin toko kokeisiin kun kerran niitä tässä lähellä järjestetään. Etuovi.comia on tullut aika ahkeraan selailtua. Muutamaa taloa ollaan käyty katsomassa. Ehkä sitä jonain päivänä ollaan naimisissa pankin kanssa ja siitä se riemu vasta repeääkin. Juu ja meidän häitä ei tanssita ihan heti...jos koskaan joten ne utelut voi unohtaa kaikki. Niin joo ja tarkoitus ei ole tehdä perheenlisäystäkään, riittää tuo yksi kenneltyttö. Sonja on tottunut koirien kanssa elämään ja kissa vain kiinnostaa kovin, nätisti likka Veskua käsittelee. Pitää toivoa, että jatkossakin elikot saisivat olla rauhassa ja käsittely pysyisi asiallisena. Koirat ovat päässeet parina päivänä ahkeroimaan kentällä. Ihan kivasti on tottistelut sujuneet, puruissa ollaan vain muisteltu menneitä. Taas tehtiin ohjaajavaihdoksia=) Ilkka otti Tulpan hoteisiinsa ja alottaa koiran treenaamisen BH:seen ja siitä etiäpäin. Ursula palasi siten meikäläisen ohjaukseen takaisin eikä yhteistyö vieläkään tunnu hyvältä, mutta yritetään. Onneksi on Jedi jonka kanssa on edes kivaa kentällä. Ehkäpä se seuraava elukka on sittenkin tervun ketale, ei olisi ainakaan tarvetta ottaa treeniä vakavasti;o). Iines on ollut porukoilla "hoidossa", jos suostuvat siitä luopumaan palaa kotia ja jos haluavat sen pitää niin ehkä se pieni lassie voi jäädä Allin kaveriksi. Kunhan saan viedä sitä silloin tällöin näyttelyihin (siis silloin kun karvat ja korvat antavat moiset haaveet myöten). Lauma pienenentynyt vaikka kotia oltaisiin kaikki takas huolittukin. Jatkossa päivittelen joka elikon kohdalle niiden "kuulumiset". Jos ei tule päivityksiä niin elukka ei ole tehnyt tai touhunnut mitään sellaista mistä pitäisi kertoilla. Alkuun meinasin pidellä ihan oikeeaa treeni/kuulumis blogia, mutta syystä tai toisesta se on jäänyt. Ihmetellään nyt hetki näin ja mietitään mitä tulevaisuudessa tehdään. -T- Orjuuttaminen on kivaa (21.7.08) Lotta tuli kyläileen meille ja on raukka parka joutunut ulkoiluttamaan koirat ja hoitamaan tyttöä ja ja...kuuntelemaan erittäin huonoa päänaukomista. Itsepähän on osansa valinnut kun meille tahtoi tulla=) Rehellisesti sanottuna on ollut mukavaa kun on ollut kolmas käsipari tässä vaiheessa apuna. Jospa vain kelit parantuisivat niin voisi koirat päästä kuvailtavaksi. Kattellaan ja palataan. Myö lomaillaan nyt... -T- Ensimmäinen ja toinen erävoitto(17.7.08) Matka meni yllättävän hyvin viikko sitten, muutenkin alkaa jo tottumaan tähän kotimaan menoon taas. Kuten siihen, että kävellenkin voipi käydä kaupassa=) On ollut aika rentouttavaa päästä metsään lenkille, ei tule meikäläisestä niin kaupunkilaista, että hihnalenkeistä nauttisin. Ehkäpä tilanne olisi toinen jos rotuina olisi joitain muita. Nooh näillä mennään ja lisää hankitaan jos huonosti käypi. Ursulalla juoksut ja Iines aloittelemassa vuotamisen eli tervetuloa teurastamoon. Housuja nuo eivät sulata(no okei, kerran oon kokeillut ja siihen se saikin sitten jäädä se kokeilu). Matot pysyttelevät toistaiseksi vielä poissa lattioilta ja odottavat aikaa parempaa(kyllä se joskus tulee sekin aika kun meillä on ne matot lattioilla, uskokaa pois). No tuleepahan luututtua kerran päivässä (ehkä haaveissa olen noin ahkera) tai sitten ei... Sonjalle taas matkustaminen teki sen minkä talvellakin,ruoka ei oikein maistu. Äipän kokkauksissahan ei ole mitään vikaa=) Onneksi löytyi uusia herkkuja, mansikat ja ruisleipä. Kieltämättä ruisleipä maistuu aika hyvältä omassakin suussa. Muuten tuntuu tyttö viihtyy ihan hyvin, hiekkalaatikko pitäisi käydä vielä korkkaamassa, mutta äiskä ja iskä ovat olleet sen verran laiskoja ettei olla vielä ehditty tohon pihaan asti. Ehkä jo huomenna onnistuu... l Jipajee, lauantaina meille muuttaa kaksi uutta vehjettä Kalle Koirakärry sekä Niilo Nissani, toinen uusi ja toinen hieman vanhempaa kaliiperia. Jokainen voi päätellä kumpi on kampi tai jotain sinnepäin. Päästään käymään mökillä ja kenties treenilöimässäkin ennen kuin Jorma rakas saapuu. Verhot ikkunoissa ja melkein taulut seinillä eli kämppä alkaa olemaan asuttavan oloinen. Toki voisihan täällä olla kodikkaampaakin, MUTTA me ei olla viime aikoina katseltu innoja vai mitä ne sisustusohjelmat olikaan, joten näillä mennään. Ehkä se omakoti on sitten jonkun muun sisustama eli hyvällä maulla tehty. Nyt vaan yritetään mahtua ja saada jotenkin toimivaksi tämä huusholli. Muuttoamuuttoamuuttoa...(27.6.08) Niin on vuosi melkein takana päin ja alkaa kotiinlähtö häämöttään. Kyllähän täällä kesän olisi voinut vietellä kun nuo ilmojen haltijat ovat täällä suunnalla huomattavasti lepposampaa väkeä mitä kuulopuheiden perusteella kotimaan kamaralla. Ikävä on ollut metsälenkkejä joissa koirat saavat viipotella vapaana. Vaikka tässä maassa on paljon hyvääkin niin ei tämä paikka Suomea voita. Vaikka kyllä meille kelpais halvempi diesel ja kevyempi verotus muutenkin;o) Onneksi kohta pääsee sinne metsään ihan aikuisten oikeasti, eikä tarvitse vain ikävöidä. Mukavaa kun saadaan vanha jengi kasaan eli kotiin palaa ainakin Jedi, Iines sekä Sole. Sole mummu kestänyt tähän asti, toivotaan vanhuksen jaksavan paluusemme saakka. Tulee varmasti hieman hulinaa, mutta onneksi se ei ole meille vierasta. Miska jää näillä näkymin Ähtäriin eleleen oloneuvoksen elämää ja pompottaa vieraita siellä osoitteessa. Veskukin haetaan jossain vaiheessa kotiin, toivottavasti katti vielä sopeutuu meidän elämään eikä tee katoamistemppua. Pidetään peukkuja, että lauma kykenee vielä keskenään eleleen ettei tarvitse alkaa eristelemään taikka jostain tyypistä luopumaan. Kaikkemme tehdään, että lauma pysyy kasassa ja hanskassa, onhan ne ennenkin pistetty yhteen ja kerrottu ettei meillä tapella. Miksei se onnistuisi tälläkin kertaa? Tulevaisuuden suunnitelmia pentujen suhteen on laiteltu pieni askel eteenpäin eli Nellille alustavasti kyselty urosta. Nimeä ei vielä julkisteta (lällällää=)), koska Nelli käy ensiksi eläinlääkärin pöydällä tarkistus läpivalaisussa, jotta mahdolliset selkä ym viat havaitaan ennen kuin pennut ovat maailmalla. En tiedä tuleeko näitä kuulumisia Hallissa asuessa enää kirjoiteltua. Silloin elämä on taas normaalia tylsää suomalaista perhe-elämää. Foorumilta löytyy varmasti lisäinfot tulevaisuuden koulutuksista ja leireistä. Joten jos et ole vielä rekisteröitynyt, tee se nyt. Muistutuksena vielä ettei mitään kukaliemikäliemiukumaukusitäsuntätä.comeja rekisteröidä. Jos olet ns. uusi tyyppi niin laita vaikka henk.koht mailia jos sinua ei ole hyväksytty parin päivän sisällä. Pääsääntöisesti kaikki halukkaat hyväksytään kunhan nimimerkki/nimi edes kuulostaa "oikealta". Foorumin osoite löytyy mm. etusivulta sekä uutisista. Emme niele purematta, joten emme ole vaarallista sakkia. Palataan tai sitten ei...Kiitos ja hei. Tervetuloa uudelleen...Ehkä täällä tapahtuu jotain tai sitten ei, lupauksia en tee suuntaan enkä toiseen=) -T- Road Trip kertomus valmis Reissukertomus Elossa (11.6.08) Asunto asiat Suomen päässä alkaa oleen sovittuna eli Jämsän Halliin palailemme heinäkuun puolessa välin. Osoitekin on melkein vanha tuttu eli Vihtorinkuja 5D, 35600Halli. Tarkempaa muuttopäivää ei vielä ole tiedossa, mutta mahdollisimman pian paluun jälkeen olisi tarkoitus tavarat siirrellä. Apuunkin saa toki tulla=) Täältä tulevat muuttotavarat ovat vasta elokuussa meillä käytössä eli Jorma Jeeppiä ei ole noin kuukauteen käytössä, meille voipi tulla kylään, mutta me ei pahemmin liikuta ellei jostain löydy lainakaaraa... Tällä hetkellä on oikein mukavasti päivällä seuraa kun perhe Urtamo on paikalla. Kiitosta vain Lotalle, Pekalle, Leilalle sekä unohtamatta Kimmoa seuranpidosta/avusta niin koirien kuin muksunkin kanssa. Kyllä se sopu sijaa antaa=) Shoppailukin on oikein nautinnollista kun akka porukassa pääsee kattelee leninkejä, ei tuu aika pitkäksi(ellei nuo miehet alkais kesken kaiken valittaan tylsyydestä=)) Sonjan synttäreitä ei siis juhlittu täällä muuten kuin nauttimalla olosta ja elosta. Suomessa sitten kuten jo todettu juhlitaan kunhan mamma ensiksi käy henkilökohtaisella viikonloppu vapaalla tuulettumassa. Seuralainenkin on jo ilmoittautunut, mutta ehkä seuraan mahtuu tai sitten ei...Riippuen tuulen suunnasta ja fiiliksestä. Vakavikot pysykööt poissa. Jonkinlaista alakuloa ilmassa. Kuukauden kuluttua aletaan olemaan kotimaassa ja sitä päivää on taidettu odottaa vaikkei se arki taida pahemmin siitä muuttua oltiin täällä taikka Hallissa. Onhan tämä aika ollut monella tapaa antoisa vaikkakin välillä rankkaakin. Onneksi on ystäviä Suomessa jotka ovat pitäneet emännän järjissään...tai ainakin yrittäneet. Kiitos siitä heille, tietävät kyllä tahoillaan ketä kiitellään=) Reissu takana ja kaikki hyvin (26.5.08) Reilu viikko reissun päällä, tuli istuttua sitten autossa ihan kunnolla. Sonjalle pitää antaa iso plussa, likka reissas erittäin kiltisti. Loppuviikosta alkoi kuuden matkustustunnin jälkeen tympimään, mutta kertaakaan ei tullut itkupotkuraivareita;o) Ipana sitten kävelee omin voimin, silloin kun malttaa. Konttaamalla on vain nopeampaa siirtyä paikasta toiseen, mutta nyt siis eletään aikoja jolloin meillä aletaan liikkumaan urakalla. Ou jee...Tätä päivää ei ole odotettu, heh. Ei vaan mukavahan se on kun neiti köpöttelee menemään keskittynyt ilme kasvoillaan. Reissusta tulee erillinen matkakertomus kuvineen kaikkineen jossain vaiheesssa. Kuvia vain tuli sen verran paljon, että saattaa mennä tovi ennen kuin niistä saadaan valkattua julkaisukelpoiset otokset. Ehkäpä sitä uskalletaan toistekin poiketa "perhelomalle" kun tämä oli onnistunut ensimmäinen yritys josta jäi paljon loistavia ja hieman haiseviakin muistoja=) Tämän vuoden Lehtimäki jää väliin kun paluu Suomeen on vasta seuraavalla viikolla. Ehkä me kestetään moinen menetys=) Toivottavasti kuitenkin "meikäläiset" ovat siellä edustettuina mahdollisimman suuri lukuisesti. Nyt mulkoileen road trip kuvia ja etsimään niitä sopivimpia matkakertomukseen. -T- 15.5.Sonjan nimpparit Eipä juhlita mitenkään erityisesti pikku neidin nimipäiviä. Synttäritkin järjestetään vasta paluun jälkeen. Lapsi rukka millaiset vanhemmat, synttäritkin kaksi kuukautta oikean päivän jälkeen, saapahan muksu enemmän lahjoja (ja äiti stressattavaa kakusta ja muista syötävistä=)) Asuntohakemukset pitäisi nyt virallisesti vielä laitella eteenpäin, jotta olisi asunto johon tavarat raahataan jossain vaiheessa kesää. Voipi tulla vähän ahdasta, mutta ei voi olla niin ahdasta kuin täällä tällä hetkellä;o) Pentuhaaveilu jatkuu. Yhdistelmä johon oli "varaus", syntyi oikein hieno määrä, mutta narttuja ei sitten riittänyt meille asti. Odotus jatkuu. Pieniä intressejä olisi kyllä ottaa vanhempikin koira, mutta voipi olla, että se jää vain haaveeksi ja odotamme pentusta sitten syksyyn. Tulevien Goldobaf's pentujen isukkeja mietitään ja mietitään ja mietitään. On se vaan niin vaikeeta. Ehkei tuo kasvattaminen ole sittenkään se "mun juttu"=) Reissu olisi sitten ensi viikolla ja pakkaukset...joo toki on pakattu, mutta paljon olisi vielä laitettavaa ennen lauantai aamua. Ehtiihän sitä vielä huomennakin ja lauantai aamuna laitella ne viimeiset rojut kasaan. Kuvia laitellaan sitten kun palataan. Kerrankin löytyi jotain hyötyä tästä aikaerosta. Nuo lätkän MM-kisat pelaillaan tuossa naapurissa niin ei vaikuta aikaero meidän eloon. TV:stä ei MMiä näytetä, mutta onneksi on iloinen internet;o) On ollut välillä vähän lyhyempää päivää Ilkalla kun on pitänyt tulla kotia katseleen lätkää, akka käskee=) Mitalia tietenkin toivotaan, mutta nähtäväksi jääpi kumpi finaaliin menee veli venäläinen vaiko Suomipoika. Jännätään sitä sitten perjantaina puolilta päivin;o) Päivitellään taas sitten joskus tulevaisuudessa sivuja...Nyt ei oikein ole ollut fiiliksiä touhuta tämän tekniikan kanssa vaan nautiskella kun kääpiö opettelee kävelemään. Juosta pitäisi vaikkei kävelläkään kunnolla osata...En tiiä kehen on tullut kun on noin kiire ;D Palaamme asiaan tai asian viereen sitten joskus. -T- 8.5.08 Oli pieniä tietoteknisiä onkelmia tuossa alkuviikosta siksi päivitykset tulevat hieman myöhässä. Toivottavasti parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Syksyn leirin päivämäärää ollaan pistetty ylös eli kokoonnumme 19-21.9 Muuramen suunnalla. Foorumilla lisä tietoja. Samoin koulutuksien suunnittelua tulevaisuudessa. 5.5.1997 eli 10vuotta sitten syntyi ensimmäiset kultapavut eli urokset Goldobaf's Athos, Artagnan, Aramis sekä nartut Anastasia ja Afrodite. Kätilö apuna ja henkisenä tukena toimi Virve Friiman-Tiihonen ja taisi siellä olla silloinen avomieskin. Onpas aika kulunut, välillä niin hitaasti ja välillä niin nopeasti. Paljon on tapahtunut näinä vuosina. Paljon iloisia ja vähemmän iloisia hetkiä on vietelty. Paljon onnea kaikille 10vuotiaille! Olkoon vielä paljon yhteisiä aikoja edessä!!!Kiitos omistajille koirien hyvästä hoidosta. Elämä on ollut oikein mukavaa tässä viimeiset ajat. Kesä tulee ja aurinko paistaa, voiko sitä ihminen enempää toivoa. Muutama työhakemus on laiteltu menemään, samoin asunnoista kyselyä. Suomeen tuloon ei ole enää pitkä aika, mutta sitä ennen lähdetään tekemään Urtamo,Urtamo&Ekman road trip. Milloin, se jo tiedetään ja suuntakin on selvillä, mutta päästäänkö määränpäähän niin sitä ei vielä tiedä kukaan. Pääasia on lähteä rennoin mielin reissuun ja nauttia nähtävyyksistä. Määränpää ei ole tärkein vain itse matka vai miten se nyt menikään. -T- Uusi viikko ja vanhoja kuvioita...(28.4.08) Viikonloppuna vierailtiin Sheed aquariumissa, olihan siellä vaikka minkämoista veden elävää. Oli oikein mukava päivä kuten koko edellinen viikko oli oikein rattoisaa. Aurinko nimittäin paistoi ja tuli sitten Suomitytön käräytettyä itsensä auringossa, mutta ei se mitään. Eiköhän sitä nyt rusketuta kun ollaan kerran jo oltu punaisia. Koiriakin ollaan saatu treenailtua, Tulpan tottis alkaa olemaan sellaisella tolalla, että voipi alkaa katseleen kotimaan BH kokeita. Täällä tulevat kokeet ovat sellaisten matkojen päässä ettei ole järkeä lähteä ajeleen puoleksi vuorokaudeksi kokeeseen. Ellei nyt sattuman kaupalla tulevan reissun aikana olisi jossain matkan varrella jotain kokeen tynkää...=) Nyt on sitten huononäköisillekin telkkari josta näkee ilman laseja. Kämppään raahattiin kaikkien muiden tavaroiden lisäksi hervoton tv, tuumia on jotain 5 ja jotain päälle. Muutenkin tuo shoppailu vietti on vienyt viime aikoina, on tullut sitten osteltua vaatteita ja muuta rompetta. Hieman on ahdasta, vaatehuonekin alkaa olemaan suhteellisen täysi. Kohtahan täältä lähdetään, joten pitäähän sitä viime hetkistä nautiskella ja ostaaostaaostaaostaa... Syksyn näyttelyitä katselen, josko sitä lähtisi käymään jossain näytelmissä pyörähtämässä lassie koiran kanssa. Sen koiran näyttely käynnit riippuu turkista, jos on karvaton niin turha sitä on minnekään raahata. Jää siis nähtäväksi saako aikaiseksi lähteä minnekään kehiä kiertämään vaiko eikö. Jännityksellä odotan... -T- Torstaita taas mennään (17.4.08) Jotain hyvääkin tapahtui tällä viikolla. Cimon ja Cökön kuvaustulokset tuli kennelliitosta. Cimo A/B ja 0/0 ja Cököllä A/A 0/0. Huhhuh, jopas kivi vierähti sydämeltä. Muuten nyt taas emännällä alavireinen olotila. Nuo mol.fi sivutkaan kun eivät työpaikkoja huuda sieltä suunnalta jonne olisi tarkoitus asettua, joten nyt on suunnattu toiset paikkakunnat hakusanoiksi. Pitää sitten miettiä jos jostain tärppäis, että kuinka elämää sen jälkeen eletään. Ilkka kuitenkin on menossa Jämsään takaisin, mutta asioilla on tapana järjestyä eli ei siitä sen enempää=) Treenailtiin tiistaina kun piilot saapuivat. Eivät olleet UPS:in sedät piiloja ja noutokapuloita hukanneet matkalle, kiitos heille siitä=) Molempien koirien eka kierros puruissa oli ihan mukavaa touhua, toisella kierroksella väsy jo painoi. Ovat sen verran huonokuntosia piskejä ettei raukat kauaa jaksa;o). Tulpan tottis alkaa olemaan sellaisella mallilla, että kohta voipi jo koiran omistaja siirtyä sen kanssa touhuamaan kentälle. Vielä kai pitäisi elikolle jaksaa opettaa luoksetulon eteenistuminen, paikallaolo sekä kasata liikkeet. Helppoa kuin heinänteko...tai sitten ei. Stressiä en Tulpan kanssa tekemisestä ota kunhan puuhastellaan emännän mielenvirkistykseksi. Seuraavan kerran päivittelen tätä osioo kun oikeasti on jotain tapahtunutkin. On sen verran tylsää luettavaa ettei viitsi ihmispoloisia kiusata muuta kuin silloin kun on jotain oikeastikin tapahtunut=) Moro seuraavaan kertaan... -T- Viikko alkaa maanantaista (13.4.08) Saatiin eilen raahattua itsemme jälleen fermille treenaileen ja oujee Ursula oli yhä "hyvä". Nyt voisi panostaa siihen jälkeenkin taas uudella innolla kun näyttäs, että tulos on mahdollista jos koira jatkaa noita OTTEITA jatkossakin;o) Johan tässä 5vuotta on odotettukin, että koiraa sattuisi huvittamaan purra. Näemmä kannattaa hakata päätä seinään ja jatkaa vaan treenaamista vaikka koira sattuisikin olemaan "sekundaa" ensimmäiset 5vuotta treeneissä. Täytyy toivoa, että seuraavalle elikolle tuon hihan maistelu olisi mieluisampaa puuhaa kuin silakalle...Mr Tulppa, tottiksissa yritti pikku poika alkaa lusmuileen, mutta pari muistutusta teki tehtävänsä ja jätkältä alkoi löytymään aktiivisuutta. Nyt ei muuta kuin vaatimista lisää peliin, koska kivakivalla koiraa vähät kiinnostaa tekeminen. Onkohan se kuin omistajansa/kasvattajansa eli saamaton nyhverö joka ei tee ennen kuin on pakko;o)? Puruissa Tulppa tuntui oikein vakuuttavalta ja nyt oli otteissa jo voimaakin. Pariin otteeseen tuntui koira suuttuvan kunnolla ja sen jälkeen maistui hiha oikein hyvin pojan koltiaiselle. Jatketaan harjoituksia nyt kun kerran ollaan vauhtiin päästy. "Jos piiloon tahdot mennä nyt niin"...joo ei lauleskella enempää ettei naapurit häiriinny. Asiaan, piilot on pistetty tilaukseen ja mielenkiinnolla odotamme kauanko UPSin sedillä menee, että piilot ovat meillä kotona. Kyseessä siis suojelupiilot, merkki gappay (uteliaille tiedoksi=)) Nyt on taas nostanut päätään emännän pentukuume. Sivuja surffaillaan niin kotimaisia kuin ulkolaisiakin sopivia yhdistelmiä katsastaen. Ehkä sellainen pieni susisesse tyttö meille sittenkin muuttaa vaikka välillä olenkin ollut valmis lyömään hanskat tiskiin koko koira touhuista. No, jos sovitaan, että olen osa-aika eläkkeellä. Jätän nuo yhdistystoiminnan ja "pakolliset" koulutusringeissä olemiset pois ja keskityn vain omiin koiriin ja tuohon pro Patria eikun Komas porukkaan jatkossa...ja joihinkin muihin=) Aurinkoiset terveiset Aurorasta=) -T- Perjantai on paras päivä...tai sitten ei (11.4.08) Ensimmäisenä paljon onnea kaikille C-pennuille, ikää 2vee ja henkinen kehitys... No ei puhuta siitä nyt=) Käytiin keskiviikkona fermillä treenailemassa piiiiitkästä aikaa elikoita. Olipas kivaa toimintaa "loman" jälkeen. Tulpan kanssa tottistelin ja seuraaminen alkaa oleen paikotellen kivan oloista. Tulpan purut, tauon jälkeen olivat positiivinen yllätys. Haukutettiin ja välillä jopa taisi pikku poika oikeasti suuttuakin, ainakin äänensävystä päätellen. Lysti koira ohjata, liinoista on parempi muistaa pitää kiinni. Ursula aiheutti iloa puruissa, sen otteet olivat muutamaa lukuunottamatta hyvät. Muutenkin sen treenaaminen tuntui jopa piristävältä (tästä en halua sitten muistutusta, koska seuraava treeni on todnäk taas kamala ja meikäläinen vaipuu masennuksen syövereihin) Salarakkaani eli Jorma Jeeppi sai tiistaina uudet vanteet ja renkaat. Kunhan säät sallii niin Jormaa kuvaillaan ja laitellaan vanteista sitten kuvia tännekin niin pääsette kaikki ihailemaan niitä;o) Muuten on ollut shoppailuista hieman taukoa, mutta eiköhän sitä taas innostuta kun päästään fiiliksiin. Sonja uutisia: Hampaita tulee, niitä sitten taitaa pukata kerralla enemmän kuin tarpeellista. Yksi näyttäisi tulevan alas ja kolme ylös. Tänään perjantaina myös käytiin jälleen hakemassa kolme rokotusta, joten on taas mukavat muutama päivä edessä kun neiti on hieman kipeä. Onneksi täällä on noita nestemäisiä kipulääkkeitä lapsosille, pitää sitten tarpeen vaatiessa doupata lapsirukkaa, jotta saisi elämänsä siedettävämmäksi. Kuvia en ole vielä ehtinyt "käsitellä", joten galleria ei ole saanut täytettä vielä. Muutenkin on taas tarkoitus vähän päivitellä sieltä täältä sivuja kunhan ehtii...Kärsivällisyyttä kaverit. Olo vetelä eli flunssan pukkas(7.4.08) Tuli sitten tuliasena kunnon flunssa vai oliskohan liene ollut oikein INfluenssa kun sai koko porukan kaadettua sänkyyn. Vaikka sitä nyt näin äitinä haaveilee viettävänsä päivän sängyssä lojuen niin haaveissa ei kyllä ollut maata kuumeen kourissa taju kankaalla. Tulipahan vietettyä "laatuaikaa" perheen kesken kun kaikki kolme maattiin vierekkäin kolmen tunnin päikkäreitä. Paranihan se tauti vihdoinkin vaikka vielä meinaa mammaa yskittää ulkoillessa. Se on heikko mikä ei kestä eli ei muuta kuin sisulla eteenpäin. Sen verran tuo vierailu ja Tulpan äksidentti pallon kanssa aiheutti sen, ettei taideta ihan ehtiä beehooseen vielä täällä. Ellei nyt jostain kirmaa rekkalastettain treenifiilistä=) Kova oli into treenaamaan, mutta tuo sairaus kai vei senkin mennessään. No ehkä se motivaatio löytyy kun mennään kentälle kekkuloimaan. Koirilla ainakin tuntuisi fiiliksiä olevan vaikka mihin, nyt on siis ohjaajista enää kiinni raahautua toiminta-alueelle. Yritetään yritetään... Sonja tiedotetta seuraavaksi. Kävellä pitäisi, mutta tukea tarvitaan eli saa äiskä ja iskä kävellä kämppää ympäri kun neiti vie ja me vikistään. Jonain päivänä se onneksi kävelee omin voimin ja silloin me saadaan todennäköisesti juosta sen perässä, joten nautiskellaan nyt kun on pieni mahdollisuus vaikuttaa vauhtiin ja suuntaan. Hampaita ei ole tullut lisää eli kahdella leipäkirveellä edelleen mutustellaan ruoka, jota uppoaakin kiitettäviä määriä tuohon pieneen olentoon. Back to business eli "kotona" ollaan(27.3.08) Vierailu on ohitse ja paluu arkeen on tapahtumassa. Vielä on ilmassa aikaeroa meillä kaikilla, Sonjalla erityisesti. Emännän onneksi redbull on keksitty, joten jaksaa painaa vaikka ei olisi univelkaa=) Kotimaan vierailu sujui rattoisasti, aika kului aika nopeasti ja paljon jäi tuttuja naamoja näkemättä. No kohtahan sitä palataan riesaksi asti niihin maisemiin, joten ei hätää. Nautitaan nyt tämän maan shoppailu mahdollisuuksista vielä kun voidaan, onneksi dollari on halpaa=). Muutamaan uuteenkin tyyppiin tutustuin eli tervetuloa Ville, Miitti ja Saana meitin poppooseen ja kiitos Remmin BH-treeneissä kävijöille. Samoin terkut tyttö-Heksalle ja Pauliinalle, mars mars BHseen. Cökö ja Cimo kävivät eläinlääkärin pöydällä. Tulokset olivat ilahduttavat, terveet koirat ainakin lekurin mielestä. Taas sitten jännitellään kennelliiton lausuntoja. Virallisesti kuvattiin kyynärpäät ja lonkat. Epävirallisesti sitten selkä, olat ja polvet. Cimolla oli häivähdys spondyloosiin viittaavia muutoksia, mutta ell:n sanojen mukaan voi tehdä spondyloosin tai sitten ei. Kuvataan(jos saadaan) kenties Cimo parin vuoden päästä uudelleen selän osalta jolloin asia varmistuu. Cököllä ei muutoksia. Jipii! Ehkäpä siis Cökö jossain vaiheessa raahataan miehelään kylään, mutta vielä se ei ole ajankohtaista. Tulppa ja Cenja vielä käymättä pöydällä, joten jännitys kasvaa. Kumpiko on se tilastopaska. Vietin yhden toooosiiii villin viikonlopun Hyvinkään elämässä. Kiitos Pia ja Mikko! Tosi villiin viikonloppuun kuului peräti kolmet koiratreenit, mutta poikkeavien bileissähän on kyse siitä, ettei paikalla niin väliä, seura ratkaisee. Seurassa ei ollut moittimista, joten bileet oli hyvät=) Tuli sitten hankittua jalostusoikeusnarttu kennel Cuntosta. Nessa tai Nasse-setä miten vain halutaan on oikein reipas pieni susisessen alku. Katsotaan mitä siitä joskus tulevaisuudessa kasvaa. Nessa asustelee Ähtärissä samassa paikassa kuin Miska, joten siinä torpassa ei vilinää ja vilskettä puutu=) Tsemppiä vain kaikille sinne. Onpahan ainakin paperilla Cunnon koira... Pääsiäisenä tottisteltiin porukalla. Kiitos Mare, Riitta, Tiina, Iina, Outi, Kaisa, Riikka, Anu, Saana ja Ville(ja se joka unohtui listasta...). Taisi ensimmäistä kertaa kultapapupäiviä suosia sääkin=) Oli mukavat pari päivää kentän laidalla kun aurinkokin paistoi niin kauniisti. Kuvasaastetta luvassa jossain vaiheessa gallerian puolelle, ehkä. Perjantai iltaa vietellään 15.2 Hyvää ystävänpäivää vaan kaikille säädyille tasapuolisesti näin kohteliaasti myöhässä=) Ei kai se nyt niin tarkkaa ole milloin sitä toivottaa. Kun kuitenkin ystäviä muistetaan muulloinkin kuin ystävänpäivänä...Kyseinen "juhlahan" on täällä erittäin suosittu, ainakin kaupoissa kierrellessä voi niin päätellä. Jos jonkinmoista krääsää (jälleen) tarjolla. Täällähän se on enemmän rakastavaisten päivä kuin ystävien. Kotisivuille tulee päivitystauko reissusta johtuen. Kamera on matkassa mukana joten eiköhän sitä kuvasaastetta sitten pääsiäisen jälkeen ole tarjolla ja pitää kirjoitella sitten reissun tunnelmat jälkikäteen. Paniikki on kuulemma alkanut valtaamaan osaa team Kultapapusista kun saavun paikalle. Koiran treenaaminen on alkanut maistumaan eritavalla kuulemma etten luulisi, että treeneissä on vain juoruttu. Sain kyllä luvan olla ihan yhtä riiviö kuin aina aiemminkin (kiitos Cimon Tommi=)). Matkan aikana olisi tarkoitus läpivalaista Cimo ja Cökö. Mielenkiinnolla odotan miltä nuo kaverukset näyttävät. Siinä sitten ratkeaa tuleeko Cököstä minulle jatkojalostusmateriaalia vai eikö. Sonja hokasi tänään kuinka jalkoja liikuttamalla seisoma-asennossa pääsee eteenpäin. Pärinä päälle ja eteenpäin. Tukevasti pitää kyllä käsistä kiinni eli ei vielä kävele omin voimin, eihän tuo seisoa törötäkään ilman tukea toistaiseksi. Eiköhän se törötys ja kävely sieltä joskus löydy ilman tukeakin. Sitten voi olla vauhtia. Hui! Niin se on taas sunnuntai 10.2.08 Viikko mennä vierähti suhteellisen vikkelään. Keskiviikko iltana käytiin poistamassa tikit Tulpalta. Haava oli hieman turvoksissa ja sieltä vähän tuli nesteitä ulos, mutta ei mitään sen vakavampaa. Vielä ollaan menty valjassysteemillä pihalla ja sekös on jätkälle mieleen kun jotenkin tuo hallinta on heikkoa kun hihna tuleekin selän päältä. Suru uutisia kuultiin liipaten läheltä Tulppaa. Tulpan isä Cunto Elmo oli kuollut. Valitettava tapahtuma. Nyt vain täytyy toivoa, että nämä kaksi pentuetta jotka Elmo ehti jättää ovat isänsä veroisia tyyppejä. Terveiset vain Cunnon kasvattajille, hienon koiran kasvatitte ja omistitte. No jotain iloakin mahtuu tähän viikkoon. Pikkis kävi lauantaina läpivalaisussa ja ainakin lekurin mielestä koira näytti terveeltä. Nyt sitten jännitetään kovasti kennelliitosta sanovat, ovatko samaa mieltä vai erimieltä vai osittain samaa mieltä...Vaihtoehtoja sen lafkan tuntien on useita=) Koirien kanssa olen yrittänyt hieman useammin päivässä käydä kiertelemässä tätä meitin "aluetta". Tuo lumi kun estää meidän poistumisen täältä aika tehokkaasti. Vielä siis on lunta maassa, mutta kaipa se taas loppuviikosta lähtee. Koirat nyt ovat onnellisia saamastaan ulkoilusta, itsellä vain meinaa välillä kädet loppua kesken kun vaunuja pitäisi lykkiä ja koiria hallita jotenkin edes järkevästi. Onneksi pian pääsee ulkoilemaan lassien ketaleen kanssa metsään niin voi jopa välillä nauttia liikunnan riemusta;o)....tai sitten ei Iineksen tuntien. Kävimme tänään isossa cityssa eli Chicagossa autonäyttelyssä. Olihan siellä vaikka minkälaista menopeliä tarjolla. Kenties sieltä tulee jossain vaiheessa kuvasaastetta gallerian puolelle. Lupaamaan en mene... Ensi sunnuntaina tähän aikaan odotellaan O'haren lentokentällä lennon lähtöä. Vielä ei ole matkakuumetta ilmassa, mutta eiköhän sekin sieltä tule ensi viikolla jossain vaiheessa. Jostain syystä nyt ei tunnu juttu lentävän niin taitaa olla paras painella tuon tenavan viereen vaakatasoon ja ummistaa silmät. -T- Huhhuh, mikä viikko (3.2.08) Tulppa tuo kovan onnen lapsi, toisen kerran elämässään oli hengenlähtö lähellä. Nyt ihan oikeasti, eikä vain emännän puheissa. Torvi meni maanantai iltana hötäseen narupallon, (josta oli itse narun purrut poikki paria päivää aiemmin) kurkkuunsa. Äkkiä ensiksi suolaa kitusiin, josko se saataisiin sieltä omin voimin pois. Eihän se hiivatin pallo mihinkään tullut. Ei muuta kuin Ilkka eläinlääkäriin sen kanssa, onneksi tässä maassa sentäs tuo eläinlääkäri päivystää 24/7, joten eikun vilttiä vuokra-auton takapenkille ja koira kyytiin (Jorma Jeeppi siis korjaamolla). Ensimmäinen soitto Ilkalta, "koira on pöydällä ja rauhoittavat sen, ulvoo. Ei pysty kuunteleen, pakko mennä pois" Meikäläinen kotona Sonjan kanssa, yrittää kädet täristen vaihtaa iloiselle vauvalla vaippaa ja tehdä iltatoimia. Iltatoimet saatiin tehtyä ja tenava sänkyyn, puhelimenkyttäys kunniaan. En ole varmaan koskaan odottanut Ilkan soittoa niin kuin silloin(enkä kyllä tekstiviestiäkään). Soitto tuli. Eläinlääkäri oli tullut kertomaan tilannetietoja, mitään ei tehdä ennen kuin Ilkka kertoo mitä tehdä jos koira lakkaa hengittämästä ja sydän pysähtyy. Sekuntti aikaa miettiä "jättäkää pöydälle" Siinä vaiheessa tuli itku ja rukoilu, tule Tulppa tö man kotiin vielä, elävänä...Taas odottamaan tilannetietoja. Kolmas soitto eläinlääkäristä, tiivistettynä asia oli, "pallo saatiin pois, kurkkuun oli tehty reikä, jotta poika saa hengitettyä ja jää tänne yöksi" Taas tuli itku, helpotuksesta. Toki vaarana oli kurkun turpoaminen ja muut jutut, mutta näyttäisi selviävän. Ilkka hakisi pojan kotiin tiistaina töiden jälkeen. Koko hommaan ei varmasti mennyt muutamaa tuntia kauemmin, mutta se ilta tuntui pitkältä. Jos olin minä kotona hermona niin ei se luurin toinen pääkään ollut mitenkään lystikkäällä tuulella soittojen aikana. Tulppa tuli tiistaina alkuillasta kotiin ja sai kyllä osakseen erityistä huomiota. Ruoka turvotettiin ja vahdittiin vierestä, että pystyy hyvin syömään. Kaulassa on tällä hetkellä noin 7cm mittainen haava, josta tikit poistetaan ensi viikolla. Ulkona käydään tarpeilla ja viritelmänä hihna niskan takaa ja etujalkojen välistä ja selän päällä yhteen, vähän kuin vedonestovaljaat. Kaikki pannat ja valjaat osuvat haavaan. Hyvin ollaan noinkin pärjätty. Alkupäivät Tulppa oli vähän väsynyt, eikä ihme, mutta nyt olisi taas virtaa. Ei kyllä samassa mittakaavassa mitä ennen, mutta jo tuossa yhtenä päivänä Sonjan pehmopalloa kannettiin onnellisena. Ei siis tainnut jäädä pallokammoa kaverille. Omaa tyhmyyttähän tuo koko juttu oli. Kyllähän tiedossa oli näitä tapauksia joissa koira on kuollut "palloleikkeihinsä", mutta ei sitä saanut aikaiseksi sitä palloa nostella pois lattialta kuleksimasta, etenkään kun oli naruton eli hirveästi sille ei käyttöä ollut ennen uuden narun asentamista. No se pallo jäi eläinlääkärin roskikseen, se ei tullut kotiin "muistoksi"=) Tämä viikko siis meni enemmän tai vähemmän tuon potilaan tilaa seuratessa. Ursula oli sitten melkein kolme päivää kuralla ja tuli sitten rouvalta tehtyä muutaman kerran sisällekin. Lisää ruskeita länttejä tähän meidän harmaaseen kokolattiamattoon;o) Koko viikko meni nopeasti, meinasi jopa unohtua onnitella Sonjaa sen 8kk päivästä=) Likka etenee ja tutkii kämppää sekä edelleen piuhat ja koirien hihnat ovat niitä parhaita jutskia joita tutkiessa aika kuluu rattoisasti. Vielä ei tungeta tavaroita suuhun vaan katsellaan ja jutellaan avaruuskielellä mukavia. Ääntä piisaa, mutta eipähän ole hiljaista (vielä kun ymmärtäiskin jotain niin olis aika voittaja olo) Ilkka halusi verestellä muistoja nuoruus vuosiltaan ostamalla itselleen sähkökitaran ja siihen tarvittavat vempeleet. Ei muuta kuin soittoiloa! Onhan tällä kriisi-iällä se hyvä puoli, että voi perustella kaikki hölmöt käsiveska ja sähkökitara ostokset, "nomuttakunonkriisi". Yrittänyt kuumeisesti miettiä mikäs oliskaan mulle sellainen sopiva "kriisihankinta", no koiranpentu on varauksessa, mutta ei se ole kriisiostos. Se on tarve=) Ehdotuksia otetaan vastaan... Jälleen säätilannetiedoitusta. Tiistaina aamupäivällä oli +8 ja illalla sitten -16 ja julmettu lumimyräkkä. Torstain ja perjantain välisen yön satoi lunta. Perjantaina oli paikalliset koulut kiinni lumentulon takia. Eikä kuulemma ollut perjantai aamuna autoja juurikaan liikenteessä. Olemme siis jälleen "jumissa" täällä communityssa kun ei tuonne muualle pääse kävelemään. Suomen keikasta saattaa tulla minun ja Sonjan osalta hieman pidempi kuin aluksi ajateltiin, mutta se on vielä keskustelu asteella. Ilmoittelen kun asia ratkeaa. -T- Onpas mukavata viettää rauhallinen viikonloppu...(27.1.08) ja miten tähän päädyttiin...No meidän Jorma Jeeppi päätti laueta eikun siis hajota kesken kaiken torstaita. Nyt on Jorma korjaamolla, ei kylläkään Pärnäsen korjaamolla vaan ihan merkkihuollossa. Jo uhkasi Jormaa myynti heti kun se on vain mahdollista, mutta eiköhän Jorma saa meillä toimia hieman kauemmin. Sen verran mukava sillä on matkustaa...niin ja meillähän ei autoille nimiä anneta... Tulpan kanssa tuli tottisteltua. Nyt jo melkein paistoi aurinko risukasaan, sen verran mukavasti poika toimi. Seuraaminen oli suoraa ja tiivistä, eikä paikka tai kontaktikaan ollut hukassa. Siis jotain on mennyt perille "ahkeran" treenamisen tuloksena. Maahanmenoa tehtiin vain vietistä, sitä voisi yrittää jopa joku kerta liikkeestä, koska ainakin näin leikin varjolla on nopea ja täsmällinen. Paikallaoloa ei ole tullut treenattua vaikka se ohjelmassa onkin ollut.Hyi minua! Ehtiihän tuota myöhemminkin...Juu ja tulihan se tarpeellinen "hauku, että heitetään palloa"-taitokin opetettua Tulpalle. Jotenkin alkaa tuntumaan, että tämä ilmasto on sopinut Tulpalle kun siitä alkaa löytymään uusia puolia. Siitä siis saattaa joskus tulla ihan oikea susisesse... Ursula sai vain tyytyä taas oleen sisällä odottamassa. Turha treenata kun ei ole noutokapulaa. Seisominen alkaa olemaan mallillaan joten se saa jäädä hetkeksi hautumaan. Paikallaolon varmistelua ammuttaessa pitäisi päästä Urvelolle tekemään. Niin siis ja näähän ei ole mitään tekosyitä *viheltelee* Lapsiallergikot voivat lopettaa lukemisen, seuraavaksi Sonja asiaa. Sonja menee eteenpäin jo hurjaa vauhtia ja keittiöönkin asti on jo tultu käymään. Makkarissa on myös tutkittu paikat ja tultu itsenäisesti poiskin. Myös istuminen alkaa sujumaan ja se onkin tällä hetkellä aika mieluisa asento. Kovasti puhellaan avaruuskielellä ja sen verran olemme alkaneet ymmärtämään, että murina tarkoittaa aikamoista ketutusta. Yleensä muristaan siinä vaiheessa jos kulkuväylällä on este. Koirat kiinnostavat, etenkin niiden tassut ja korvat. Niin ja tänään syöty viimeiset pekonit...ennen kuin ostetaan se seuraava paketti. Kai sitä siis nyt on tarkoitus aloittaa (vihdoinkin) se normaalien ihmisten ruokavalio. Ehkäpä nämä kilot karisevat tai sitten eivät. Yritys on kuitenkin hyvä...tai ainakin tyydyttävä;o) -T&muut- Hmmm, mietintää (24.1.08) Päätös kotimaan vierailusta on nyt melkein ainakin lyöty joihinkin papereihin lukkoon. Tulemme, olemme ja poistumme=) Päivämäärät ovat vielä hieman keskusteluissa. Leirin tynkää olisi tarkoitus pidellä 21-22.3.08 Tottistellaan ja ehkä puretellaan jos on innokkaita. Tulppa ja Ursula jäävät täällä hoitoon, joten meikä kaivaa reservistä THE LASSIEN ja alotellaan nyt vihdoinkin senkin kanssa touhut. Iines rukka joutuu kärsimään meikäläisen treenipuutoksen aiheuttamasta patoumasta. Iineksen tavoitteet ovat toistaiseksi salaisuus=) Tulppa on päässyt harrastamaan pallon etsintää sisätiloissa. Nopeasti tyyppi tajus mitä pitää tehdä. Piiloja on voinut jo vaikeuttaa, mukavaa aivojumppaa pienelle tohelolle. Tulpan tapa etsiä on suht rauhallinen, tarkistelee usein samat paikat ja kun saa hajusta kiinni niin alkaa määrätietoisemmin haisteleen, että mistäs haju tulee. Ursulan juoksut alkavat olemaan pikku hiljaa ohi. Satunnaista tiputtelua on vielä ja yöt pidetään erillään. Päivisin on Ursula meidän seurassa hengailemassa. Sen kanssa on muisteltu menneitä aikoja eli pallon piilotusta harrastettu. Ursulan tapa on vain erilainen etsiä, se "touhottaa" enemmän ja kun "vahingossa" bongaa hajun niin vasta sitten alkaa työskentelemään. Molempia koiria on mielenkiintoista seurailla ja oppia miten toimivat kun joutuvat itse ratkasemaan ongelmaa. En auta näyttämällä edes huonetta vaan joutuvat täysin itsenäisesti etsimään pallon jos sen tahtovat. Aina se on löytynyt ilman apuja. Ihan mukavasti on foorumille (yhä koko ajatus naurattaa) porukkaa rekisteröitynyt. Hieman hiljaista on ollut keskustelu, mutta eiköhän juttu ala luistamaan viimeistään leirin jälkeen. Foorumilta löytyy tulevaisuudessa sitten tiedotettavat asiat niin treeneistä, leireistä kuin muistakin tarpeellisista jutuista eli yleisesti ottaen pelkkää puuta heinää;o) -Tiia- Perjantai on päivistä parhain (18.1.08) Tai näin voisi äkkiseltään kuvitella. Jenkkiläinen flunssa ei ihan kauheasti eroa kotimaisesta sukulaisestaan. Ohi se menee tämäkin eli hengissä ollaan monen pettymykseksi. Käytiin Sonjan kanssa lenkittämässä tänään koiria ja kylläpä tuntui raitis ilma väsyttävän neitiä. Minulle se teki vain nälän, joten tänään tarjoillaankin sitten ihan perussettiä eli makaroonilaatikkoa. Voi surkujen surku, jääkaapissa kyllä olisi vielä ollut puoli kiloa pekonia(kun sitä ostettiin lisää *oops*).Ehkä ne pekoniparat eivät loukkaannu vaikka vasta huomenna joutuisivatkin parempiin suihin. Säätiedotusta, nyt on -10 ja viikonlopuksi sitten ennustettu -20 ja vielä kylmempää. Täällä tuulee lähes aina, joten elo olisi kuin pohojanmaalla konsanaan. Antinörtti teki jotain tänään itse ja kaukonörtti Iina loput. Ei riitä Iinalle treenivastuun "kantaminen", joutui sitten antinörtin hyökkäyksen kohteeksi ja saatiin kuin saatiinkin aikaiseksi kultapavuille oma foorumi pystyyn. Sinne pitää rekisteröityä ja meidän pääpirujen pitää hyväksyäkin uudet "jäsenet" joten toiveena on, että nimimerkit ovat tunnistettavia. Mitkään lhljghbmn78 eivät tule hyväksytyksi. Foorumin osoite on: http://kultapapu.phpbb.fi/index.php Sieltä pitäisi sitten tulevaisuudessa löytyä koulutus/leiri ym infoomiset. Tokihan ne tänne sivuillekin niitä laitellaan, mutta sieltä löytyy ne suunnitelmatkin=) -T&kuoro- Voihan tiistai (15.1.2008) Nyt se hiivatin flunssa iski sitten minunkiin. Aina pitää löytyä positiivista ajattelua sen verran, että eipähän tarvii vielä aloittaa sitä kunnonkohotuskuuria;o)(...siis lissee sitä pekonii pöytään...) Lauantaista asti sairasteltu. Jos joku välttämättä haluaa amerikkalaisen flunssan niin nyt lähtis hyvään tai vähän huonompaan kotiin ihan ilmaiseksi. Lapsi asia ennen koiria (tällä kertaa). Neiti Urtamo on löytänyt vaihteen myös eteenpäin sekä tulevaisuuden ammattikin näyttää olevan suht selvillä. Joko siitä tulee sähköasentaja taikka jonkin sortin nörtti. Pelottava ajatus. Mieleen on kyllä hiipinyt ajatus, että tuolta isänpuolelta kulkee geeneissä jokin ihme nörttiysviirus, koska tuntuvat olevan jotenkin nörttiynyttä sukua. Ainakin tämä nuorempi polvi...Hmm, pitääpä alkaa seuraamaan asiaa tarkemmalla vakavuudella;o) Tulppa on hetero, jipiii!Siitä tulee isona laulaja tai kovasti se ainakin ääntään availee Ursulalle, joka sitten vastaa oven toiselta puolelta. Hieno duo noista tulisi, nimikin olisi jo valmiina "torvi ja tosi torvi". En vaan tiiä miten olis keikkoja kun aika yksipuolista tuntuu tuo noiden materiaali olevan tällä hetkellä. Ehkäpä ne taidot kehittyy harjoitellessa. Onneksi ruoka maittaa pojalle ettei sisko(puoli)likka ole saanut pikku pojan päätä ihan sekaisin. It's hard to be a susikoilapoika=). Ursulalla alkaa olemaan parhaat päivät... Tässä saattaa käydä sillä tavalla, että jossain vaiheessa maaliskuuta tullaan käymään visiitillä kotimaan kamaralla. Tarkoitus olisi viipyä muutama viikko. Alustavasti mietiskelin josko sitä sitten pitäisi jonkinmoista "kuspäitten kokoontumisajoa" eli suomeksi tynkä kultapapupäivät. Jos siis tunnistit itsesi tuohon kategoriaan kuuluvaksi henkilöksi niin ota yhteyttä maililla, katotaan onko vielä tilaa yhdelle joka jollain tavalla on kytköksissä kultapapuihin=) Tottistelua ainakin, kenties myös puruja tarjolla. Paikka, aika ym kaikki on vielä jonkun muun kuin minun tiedossani...Laittelen asiasta tiedotusta sitten kun homma etenee. Viikonloppuna se joka tapauksessa olisi. -Tiia- Ahkeraa kirjoittelua taas...(9.1.08) Keskiviikon treenihetki,juu tuli sitten tehtyä päivän hyvä työ illan puolella tosin. Tulppa pääsi purkamaan energiaansa tottiksen muodossa ja tehtiin jätkän kanssa seuraamista ja pysähdyksiä. Hieman epävarmasti se takapuoli alas vaipui, mutta meni kuitenkin ja asento oli korrekti. Annetaan siis hitaus näin ensimmäisellä kerralla anteeksi;o) Ursula parka sai taas tyytyä sellaiseen mielenterveystottikseen, seuraamista ja liikkeestä seisomista treenailtiin. Kertaakaan ei tullut väärää asentoa eli ehkäpä värkkivikainen on oppinut liikkeen. Nyt sitten vain varmistelemaan, että toimii sitten kun sitä tarvitaan. Tulppa on tajunnut omistavansa ne "poikien vehkeet" ja on niin isoo miestä lenkillä kun koipea pitää nostella joka tolppaan ja vähän väliä käydä tsiikailemassa Ursulan takapuolta. Harmi vain ettei jätkä vielä oikein kuitenkaan tiedä mitä ihan aikuisten oikeesti pitäisi tehdä tyttöjen kanssa. Kovat on halut, mutta tieto puuttuu;o) Ehkäpä näin on ihan hyväkin niin pystyy käyttämään vielä itsekseen ne kera vaunujen lenkillä. Tänään piti aloittaa "operaatio uusi elämä" eli pienen puoleinen laihis tai paremminkin kunnon kohotus. Homma kaatui Ilkan flunssaan, jääkaapissa meinaan odottaa vielä melkein kilo pekonia syöjiään, joten kun pekonit on syöty niin alkaa sitten se liikunnan riemu meilläkin...niin ja melkein terveelliset elämäntavat. Sen verran jo moiseen elämäntapa remonttiin valmistauduttiin, että jääkaappi on täynnä vettä eikä light lemonadea eli limsaa. Pyynnöistä huolimatta Virvelle terveiset sinne Saarenmaan metsiin. Samoin muille tutuille! -T- Vuosi2008 TERVETULOA...heippa vuosi 2007 (7.1.2008) Niin tuli joulu ja menikin samantien. Sonja taisi olla suosituin jäsen meitin perheessä. Saatiin me isommatkin lapset jotain, tarpeelliset pehmeät paketit=). Paras joululahja taisi kyllä tulla vasta tapaninpäivänä O'Haren lentokentälle kun sinne saapui mummo ja pappa eli meikäläisen vanhemmat. Jipii, sitä riemua kun sai hetken hengähtää tästä äiti&isi elämästä. Tulipahan sitten shoppailtua elämäni ensimmäinen käsilaukku ja kyllä mulle on siitä hieman piruiltukin;o) Se on mun kriisihankinta, halvalla menee meikäläisen kriisi verrattuna tuohon Ilkkaan joka hankki jo pari vuotta sitten moottoripyörän;o). Ehkäpä mäkin keksin jonkun isomman kriisi ostoksen kunhan hetken mietin... Vuodenvaihde meni niinkin riehakkaissa puuhissa kuin sängyssä...nukkumassa. Vanhempani hoitivat koirat ja Sonjan, joten me painuttiin muualle nukkumaan. Ursula päätti sitten aloittaa kiiman niin, että päivämäärä jäis kerrankin mieleen eli 31.12.07 alkoi torvi juoksemaan;o). Saatiin aikaiseksi sunnuntaina painua treeneihin taas pienen tauon jälkeen. Ursula sai olla vain turistiluokassa, joten siitä ei ole paljon kerrottavaa. Tulpan tottis oli jälleen kerran kentällä jotain muuta mitä se kotona esittää. Varmasti osasyynä olen ihan minä itse kun en tunne oloani kotoisaksi niin koirakin sen vaistoaa. Nooh, jotain positiivista ikuisten negatiivisten kertomusten jälkeen, Tulppa teki elämänsä pisimmät seuraamiset. Eihän se nyt ihan suora ollut, mutta kontakti oli koko ajan ja muutenkin koira oli jotenkin edes hommassa mukana. Hieman oli havaittavissa "hormonihäröilyä", pysyi kuitenkin järjissään;o). Purut, odotin sellaisia saalistreenejä, mutta olikin jotain ihan muuta(eikä ollut edes nelosen mainos). Haettiin haukkua ja hetki kesti ennen kuin pääsin liinojen kanssa samalle pituudelle. Tauko on tehnyt Tulpalle hyvää, koska haukku tuli vahvempana ja purutkin olivat rauhallisia ja niissä oli voimaa. Ensimmäisessä purussa muristiin hieman, mutta muut purut olivat jo ihan kelvollista kamaa kaikin puolin. Jos Suomen sää ihmetyttää niin ei se tämänkään mantereen sää ole niitä kaikkein ymmärrettävimmästä päästä. Viime viikolla oli paukkupakkaset -21 ja sitten taas tänään (maanantaina7.1) mittari näyttikin +16 ja oli kunnon ukkosenilma. Hmm, oli kyllä mielenkiintoista näin tammikuussa kävellä ukkosen jyristessä. Tornadostakin hieman varoiteltiin, mutta se vaara sitten hävisi illan mittaan. Joulu tulla jolkottelee... Ilkka oli viikon 50 Suomessa. Täällä yksinhuoltajana elellessä ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Lunta saatiin lisää, joten maa on yhä valkoisena. Jipiiii!!!Kannattaa sitten lykkiä vaunuja umpihangessa, nyt oli aurattu muutama "tienpätkä". Eikä kyseisillä pätkillä tainnut paljon muiden jälkiä näkyä kuin meidän=) Täytyy myöntää, että hieman asia hymyilytti, mutta onneksi tuolla on vielä niitä "ummessa" olevia reittejä ettei nyt turhan helpoksi tämä elämä menisi. Juu ja kun kerran vielä ollaan nuoria niin järkytin eräänä päivänä naapureitani tekemällä lumienkeleitä. Oli muuten mukavaa puuhaa=) Kannattaa kokeilla siellä kotimaassakin...ai niin eihän teillä oo lunta. Hittolainen, unohdin jo ihan kokonaan;o). Sonja tiedote: Hampaaton hirviö ei ole enää hampaaton hirviö vaan hampaallinen hirviö. Konttausasento alkaa oleen hallussa, välillä jopa muistetaan liikutella jalkoja ja käsiä eli kohta meillä on vauhtia ja vaarallisia tilanteita tiedossa. Käytiin sunnuntaina juoksuttelemassa koiria fermillä ja muutama kuvakin onnistuttiin nappaseen. Yritystä on saada tuotoksia galleriaan, milloin niin sitä ei tiedä kukaan... En mää vaan mistään mitään tiedä, mutta hyvin pyyhkii silti 9.12.2007 Nyt on sitten Ilkkakin siirtynyt aikuisten miesten sarjaan kun se maaginen 30 meni rikki. Ensi vuonna sitten kaiketikin pidetään ne 62vuotiskekkerit ettei tarvii itkee bileiden puutetta. Kutsut vieraille lähetetään sitten lähempänä sitä ajankohtaa=) Ennen niitä kekkereitä on meidän "paluu leiri" jossa varmasti nautitaan muutakin kuin teetä ja sympatiaa...mutta siitäkin sitten lähempänä. Mistä voimme päätellä, että emännällä on koti-ikävää;o)??? Koirat pääsivät juoksemaan viikonloppuna fermille ja näytti niille kirmailu hangessa maistuvan. Joo, täällä on yhä lunta. Ei mitenkään merkittävästi, mutta paikka paikoin siis maa on yhä valkoinen. Suomesta kuulemma lumet ovat sulaneet kokonaan, joten en taida uskaltaa kysellä kuinka usein koiralliset kaverit siivoilee(meillä sentäs käy siivoojat et silleen...). Kuinka amerikan saa sekaisin? Lumella. Täällä satoi ensilumi lauantaina 2.12. Olipas mielenkiintoista käydä lenkillä kun autot ajelivat hissun kissun. Eräs autoilija huusi minulle jopa, että "it's everything okei?"...Juu juu, hullu suomalainen vain nautti kun tuli lunta. No, se ei ollut pitkä ilo, sunnuntai aamuna ei lumesta tietookaan(nyyh). Uusi lumisade tuli tiistai iltana(4.12) ja kyllähän sitä sitten tulikin ihan reippaasti. Nähtäväksi vain jää kuinka kauan lumet pysyvät maassa. Suolan käytön nämä "emme tunne käsitettä talvirengas"-kansa kyllä osaa. Suolasäkkejä löytyy joka talon kulmalta ja myös oven edustat suolataan. Mielikuvituksetonkin ihminen voi kuvitella miltä näyttää valkoinen(harmaa) lattiamatto kun kaksi susisesseä kirmailee tuolla suolanseassa ja saavat vielä viimeisen ripauksen suola annostaan tassuihin juuri ennen sisälle tuloa? Niin ja koska tämä kansahan ei kävele niin ei myöskään olemattomia jalkakäytäviä myöskään mitenkään aurata. Siinä sitten Ekmannin tyttö lykkii vaunuja ja koittaa saada lumesta sekopäiset koirat pysymään jotenkin edes hallinnassa. Aah, mikä nautinto=). Kiitos Emmaljungien keksijälle ja sille insinöörille joka keksi laittaa vaunuihin isot renkaat ;o) No, lihakset ja hermorakenne kasvaa moisessa touhussa. Mitä tapahtuikaan viikolla 48 yhteenvetoa Tein viikon hyvän työn torstaina ja treenasin koirat tuossa talon edessä jalkakäytävällä. Tulpalle huomasin parhaimmaksi palkaksi taputukset ja kehut äänellä sekä sen hanskan. Seuraamisessa alkoi jo hieman suoristumaan, paljon kaveria pitää vain kannustaa, jotta tohtii tehdä. Muutenkin jäi ihan kiva fiilis sen treenin jälkeen. En ole kipeä...joskus vain koiran treenaaminenkin tuntuu hyvältä(ei se kyllä suklaata voita). Viettiköyhästä Ursulasta on näemmä vanhoilla päivillään kasvanut melko mielenkiintoinen ohjattava tottiksissa. Ei olla enää niin nöyrää tyttöä mitä aiemmin vaan jo yritettiin pölliä palloa taskusta ja kun sai nenille niin nappasi sormesta.Hyvä Ursula olet sittenkin ruokasi ansainnut;o). Hmmm, ehkä mun pitäisi treenailla enemmän noiden kanssa kotona, koska täällä ne klassisesti sanottuna toimii. Taidan vain olla niin laiska etten jaksa=) Lapsiasiaa...Sonja täytti perjantaina 6kk...Vastahan sitä pykellettiin ambulanssissa Hallin ja Jämsän välillä. Kääpiö kävi tänään lääkärissä ja sai YÖK 4 rokotusta. Tuntuu, että tällä kansalla ei neulakammo vaivaa, koska joka asiaan on rokotus. Näillä amerikkalaisilla näyttää olevan aina ajat myöhässä, niin myös tänään. Sonja on kuulemma kasvanut hienosti, voimme siis olla ylpeitä itsestämme. Tenava on hengissä ja iloinen tyyppi, joka liikkuu jo....taaksepäin. Peruuttelee siis vauhdikkaasti. Kauhulla odotan kun alkaa liikkumaan eteenpäin. Hyvästi rauha sen jälkeen!! Että näin meillä... Sunnuntai aamuna (25.11.07) raahauduttiin kentälle muutaman viikon tauon jälkeen. Jos fiilikset ovat alamaissa niin Tulpan kanssa tottistelu ei niitä ainakaan nosta. Ei tietoakaan seuraamisesta saati sitten palloon puremisesta. Lopulta pyysin hanskaa, jotta olisi jotain jota (ehkä) tuo "diisseli" purisi. Herrasmiehenä Ilkka toki heitti minun hanskani kentälle, kiitti muru=). Pääasia oli, että pikku poika saatiin leikkimään ja puremaan. Ei siis muuta kuin patukka ostoksille...siis koiralle. Ilkka teki Ursulan kanssa jälleen niitä seisomisia. Ihan mukavasti tuo sekunda sen liikkeen on hokannut, eihän se ole vielä lähelläkään varmaa, mutta alkua se on jo tuokin. Purut, Ursulan kanssa tehtiin lähestymisiä yhä edelleen. Enää ei pahemmin reagoi, joten voimme siirtyä eteenpäin harjoituksissa. Tulppa, joo se sama puremattomuus mikä oli tottiksissa oli myös havaittavissa puruissa. Bill oli maalimiehenä ja minä koitin roikkua liinoissa. Positiivista oli Tulpan kanavointi, pääsin viereen ja koira oli rauhassa. Jeee!!! Kuultiin, että syksyn kultapapupäivillä oli porukka viihtynyt. Hienoa, että homma kelpasi. Kiitos jälleen kerran Ismo kun kestit "meikäläisiä", seuraavalla kerralla olemme kenties jo itsekin paikalla. Varoituksen sananen vain kaikille ujoille ja hiljaisille(niitä ei kyllä ole meidän seurassa kauheesti enää näkynyt), että täältä tullaan. Erityisisomegasuper kiitos Riitalle, joka oli lellinyt porukan pilalle loistavilla eväillä!!!!Kiitos kaikille jotka olitte mukana, kiva on järjestää jos on tulijoita...Hmmm, säistä tai jostain muista ihmeellisistä tekosyistä emme kauheasti kuvia kyseisestä tapahtumasta saaneet, mutta ehkäpä jonkinmoista galleriaa noista "reippaista ja raittiista" tulee jossain vaiheessa tänne sivuille. Pelonsekaista odottelua... 22.11.2007 Ollaan vietelty koirien treenaamisesta pientä "lomaa" eli rehellisesti sanottuna laiskoteltu, hyi meitä=). Käytiin me eräänä päivänä treenailemassa omin voimin puruja ja vähän jopa tottistakin taidettiin vääntää...eli niin paljon jäi jutusta mieleen. Viime viikosta jäi mieleeni lähinnä kaksi asiaa, jotka nivoutuivat yhteen. Kello ja synttärit, nyt sitä sitten pitäisi olla aikuinen niin kuin aikuisten oikeesti. Paitsi, että aikuisuuden rajapyykki korotettiin juurikin viime viikolla 45 vuoteen, jotta mulla olisi vielä aikaa nauttia nuoruudesta. Ai kuinka niin kriisiä pukkaa??? 3.11.2007 UUDET SIVUT ym höpinää Saatiin vihdoinkin nämä uudet sivut nettiin. Antinörtti eli minä Tiia en saanut tekosillani konetta sekaisin vaikka aika usein tuota enteriä tuli paineltua silmät kiinni ja kädet korville-tyylillä. Ehkä minusta kuoriutuu näin aikuisena(joojoo älkää nyt tukehtuko) jotain uutta ulos. Sonjahan tuli jo ;o)... Kiitosta Lotta taas suuresta avusta eli isoimmasta työstä. Lupaan olla kiusaamatta sua....öööö...tunnin kun seuraavan kerran kyläilet meillä. Juu ja kiitos kaikille jotka lähetitte kuvia. Otan niitä ilolla vastaan yhä edelleen. Voin jopa päivittää niitä sivuille jos hyvin käy. 4.11. sunnuntai Treenit Billin luona (www.kulladogs.com) Menihän ne treenit treenatessa. Tulpan tottis, no siitä ei paljon jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Nyt jätkä kyllä taisteli ihan kiitettävästi, mutta muuta positiivista siitä ei sitten jäänytkään mieleen. Ursulan tottis, Ilkka päätti alkaa opettaa naitua neitiä seisomaan. Siis onhan tolle luuskalle sitä joskus opetettu, mutta ei mitenkään niin, että "osaisi" sitä. Hyvin sai mies nartun toimiin. Taitaa sillä olla jotkut magic hand meidän perheen narttujen suhteen;o) Joo ja jottei homma olisi toiminut liian hyvin niin ampumistakin "harjoittelivat". Ursulalla kun on ollut taipumusta reagoida ampumiseen(luulee sitä piiskan ääneksi tai jotain, viettiä se nostaa joka tapauksessa). Ihan hyvin pakka kuitenkin pysyi paketissa. Purut, Tulpan liinassa roikuin kun Bill heilui hihan kanssa. Kaksi ensimmäistä kanavointi yritystä meni puihin, jätkä irrotti kun pääsin vierelle. Muutenkin oli pieniä ongelmia löytää se sisäinen saalistaja (siis koiran) Kiitettävästi kyllä se vanha mieskin jaksaa juosta, joten tulihan sieltä Tulpaltakin aika ajoin oikein mukavaa saalistamista, muutaman kerran pääsin "allekin" (olin aika onnellinen). Treenin jälkeen käsivarsieni oletetut lihakset huusi hallelujaata, joten Ilkan huki hoitaa Sonjaa jatkui...tai no taisi olla Margaret joka tytön kanssa tutki maata. Isin hoito vuoro kuitenkin, eihän se ole tyhmyyttä delegoida tehtävää toiselle;o) Murheen kryyni Ursulan purut, juu sitä samaa rutiini tasoa. Piilolle lähetyksiä ja lähestymisiä. Pari huonoa otetta, muuten ihan jees. Välillä vaan meinaa haukkua kuin oravaa puussa, mutta haukkuu sentäs. Jotain positiivista.... SEKALAISTA SELITYSTÄ EPISODE 1 No mitäpä meille tänne muuta kuuluu...amerikkalainen elämänmeno tuntuu jo (melkein) kotoisalta. Kaupassa käynti on mukavaa kun kassat hymyilevät ja tavarat pakataan valmiiksi, heh laiskan ihmisen unelmaa. Koirien käyttäminen on välillä hieman tuskaista, johtuen näistä hihnalenkeistä. Ei sitä joka ilta jaksa fermillekään lähteä juoksuttaan noita kahta hieman älykkyydeltään vajaita kavereita(Virve, en sanonut idiooteiksi niitä=)). Ennen kuin kukaan laittaa mailia, että mikä fermi??? Niin se on ainoita paikkoja tässä lähistöllä jossa saa pitää koiria vapaana. Alue on hervottoman kokoinen pelto tai aukea, jossa menee muutama polku sinne tänne. Harmittava seikka siinä on se, että taitaa nämä lähitienoon koiraihmiset käyttää siellä koiriansa juoksuttamassa eli ihmisiä ja toisia koiria siellä on aina paikalla. Onneksi amerikkalaiset ovat ystävällistä kansaa(ainakin loistavasti sellaista esittävät), eikä huutele hävyttömyyksiä jos Tulppa käypi heitä moikkailemassa. Tulpan luoksetulojen harjoittelu vapaana ollessa jäi hieman kesken kun se pakkasi ruokakuppinsa jo heinäkuussa. Se elikko ei tosiaan ole varma luoksetulija jos vastaan tulee toinen koira. Sitten kun enemmän intoa kuin älyä niin pitäähän kavereita käydä moikkaileen. Me nyt ei olla asiasta kovinkaan innostuneita, mutta pitänee sitten armaassa kotimaassa tehdä asialle jotain. Täällä se on tosiaan aika vaikeaa...Hihnalenkit eivät ole meitä varten, mutta kestetään ne kuin sisukkaat suomalaiset konsanaan. Toisaalta, tuleepahan noille kahdelle pientä tietoa siitä kuinka hihnoissa käyttäydytään vaunujen kanssa. Hallin metsiin kuitenkin on jo kova ikävä, siellä kun ei juuri muita liikkunut kuin me ja varusmiehet;o). 10-11.11. KOKEITA KATTOMASSA Vietettiin viikonloppu kilpailevan clubin kokeissa. Lauantai aamuna pakattiin kersa ja koirat autoon ja pyyhällettiin siihen Billin naapuriin kattoon BH-koetta. Ulkosuomalainen Päivi läpäisi koiransa Codyn kanssa BH:n. Jee, hyvä Päivi! Tavattiin Päivi toista kertaa, ekan kerran nähtiin Regional kisoissa syyskuun lopussa. Sunnuntaina mentiin sitten katselemaan suojelukisoja, muutama tottis suoritus sekä purut nähtiin. Taso oli positiivinen yllätys. Tietyllä tavalla koirien hallinnassa näkyi se "välinekoulutus", koska kun koira huomasi, ettei tule mitään muistutusta niin oli melkoista sikailua paikka paikoin. Irrotusten jälkeen oli jälleen suurinosa hiljaisia. Meitä lähinnä ihmetytti se, että koirat menivät maahan irrotuksen jälkeen. No, eipähän ne sieltä pääse niin helposti tökkimään...Päivi käy treenailemassa kyseisellä clubilla ja toivotteli meitä tervetulleeksi katselemaan heidän treenejään joskus. Pitää siis joskus ajella sinne katsomaan kuinka treenaavat. Sunnuntaina oli myös isänpäivä Suomessa. Täällä sitä vietetään kesäkuussa. Ilkka sai vain nukkua pidempään isänpäivän kunniaksi, muuta lahjaa ei mies tällä kertaa saanut(olisi kyllä ansainnut). Ehkäpä ensi vuonna sitten. Äitienpäivä on kuulemma samaan aikaan kuin Suomessa. Sitä odotellessa;o) |